maanantai 19. tammikuuta 2015

Musta ruusutunika

Perjantaina kävimme kauppareissun yhteydessä myös kirppareilla. Hengitysyhdistyksen kirppikseltä löytyi tuollainen Kappahlin ruusukuvioinen tunika. Se lienee edellisellä omistajallaan jäänyt kovin vähälle käytölle, sillä niin uudenveroiselta se näytti. Ja hintaa oli silti vain 1 euro!  Ostin tunikan sovittamatta, kun kokokin vaikutti olevan sopiva. Kotona oli tietysti jännä kokeilla, että onko se sopiva minulle muuutenkin kuin kooltaan.


Tunikan helma on takaa hieman pidempi. Vaaleanpunainen samettihame on ostettu joskus Hm:ltä. 

Olihan se. Tosin... mikä lie kun peilin edessä kaikki näyttää yleensä paremmalta kuin kuvassa... Tässä minua hiukan vaivaa se, että kuviot ovat noin isot.... ja hameen sävykin on hiukan väärä. Mutta olkoon. Keväämmällä tämä on varmasti mukava ottaa käyttöön. Parhaiten tämä kyllä sopisi mustan, kapean hameen kanssa. Sellaista ei nyt vain ole. Minulla on myös turkoosi hame, jonka viime syksynä löysin kippikseltä Joensuusta.  Se on samanlainen kuin tuo kuvassa oleva ja sopinee kenties myös.

maanantai 12. tammikuuta 2015

Toppavaatteissa ja lumikengissä

Ulkovaatetusta tällä kertaa.  Tuon haalean roosan toppatakin olen ostanut monta vuotta sitten. Se oli jossain alessa Joensuussa silloin. Takin merkki on Blue. Takkiin kuuluu myös irrotettava huppu, jota en siinä yleensä pidä. Ruskeat toppahousut olen ostanut paikallisesta Seppälästä. Siitäkin on jo aikaa ja nekin lienevät olleet alessa myös. Ne ovat itseasiassa tyttöjen mallistoa (Mos Girls), mutta koko on sellainen, että nippanappa on sopiva. Muuta toivomisen varaa ei ole kuin se, että vyötärö voisi näissä olla korkeampikin. Sehän tosin on yleinen "ongelma" nykyään. Molemmissa, niin housun lahkeensuissa, kuin takinkin hihansuissa, on vetoketjut.


Päähineenä käytän yleensä huiveja. Pipot latistaa tukan ja muutenkaan minulle ei pipo sovi. Välillä olen aina yrittänyt jotain pipoja kokeeksi  hankkia tai tehdä. Tämän takin kanssa sopii parhaiten tämä isännän tädiltä tullut hieman talvisempi huivi. Siinä on sopivat värit tähän asuun. Huivin pohjaväri on tarkkaan katsoessa tumma vihreä, mutta näyttää usein ihan ruskealta. Näpeissäni pitelen mustia, karvareunaisia mokkakintaita, jotka isäntä osti minulle joskus lahjaksi. Ne olivat monena talvena vakikäsineeni. Nyttemmin olen tämän vaatetuksen kanssa käyttänyt myös väriin sopivia äidiltä saatuja vanttuita.  Jaloissani on tosi  kauan sitten hankitut,  jo hyvin kulahtaneet nahkasaappaat. Nyt ne ovat varastossa, kun on muut saappaat tulleet niiden tilalle käyttöön.

Kuvassa mukana myös joskus hinkumani lumikengät. Jotka sitten eivät olleetkaan ihan niin kivat kuin luulin. Niillä käveleminen on aika raskasta "kaakertamista". Mieluummin kävelen metsässä suksilla. Tai sitten nuo vaativat vain tottumista. Niissä on sellaiset pikasäädöt tuossa jalan päällä ja kantapään puolella kiinnitys vain napsautetaan kiinni. Tosin kantapään puoleinen  koon säätö on ihan sellainen "siirrä nauhaa käsin" - systeemi ja mulla se on näissä ihan pienimmälle säädetty, koska on vähän isommalle koivelle tarkoitettu nämä. Eihän sitä tietysti yhtenään tarvitse säätää, jos käyttää vain itse niitä lumikenkiä samojen kenkien kanssa  tai toisten käyttäjien koivet on samankokoisia.

torstai 1. tammikuuta 2015

Keltainen neuletunika

Ostin joskus paikalliselta kirpparilta pitkävartiset, keltaiset villasukat, joissa on varressa kuvioneulosta ja neuletakin. Eivät ne samassa pöydässä olleet tarjolla, mutta vaikuttivat sopivan yhteen. Hinnat olivat muistaakseni jotain 5 - 6 euroa kummassakin. Sukat olivat käyttämättömät mielestäni. Neuletakki osoittautui minulle sitten turhan suureksi. Väljyys olisi kyllä mukavasti vyöllä hoitunut, mutta pitkät hihat olivat ongelma. Neuleessa käärityt hihat eivät ole kovin mukavat. Hihojen lyhentäminen oli tässä tavallista vaikeampi tapaus, koska ne olivat raglanhihat. Harmi etten tullut ottaneeksi silloin takista kuvaa, sillä siinä oli ihan kivannäköinen pystyraitainen pitsineulos.

Lopulta päädyin erikoiseen vaihtoehtoon hiukan pitkin hampain eli purkamaan takin langaksi Olikohan mulla lankapula silloin... No siinä oli tietysti aika työ. Sellainen purettu lanka on sitten kiharaista, jollei sille mitään tee. Ja minä en tehnyt.

Sitä mentiin  oikein ulos hytisemään kuvausta varten. Saappaanvarsista pilkistää ne jutussa mainitut sukatkin. Farkkuhame on vanha suosikkini. Kelkka on lapsuudenkodistani, mutta maali ei ole alkuperäinen.

Rupesin värkkäämään jotain neuletta  aloittamalla resorin, jonka ajattelin ensin vyötärölle. En muista mitä ajattelin ensin siitä tehdä. Sitten muutin suunnitelmaa ja resori muuttuikin hihansuuksi. Olin  nimittäin aiemmin tehnyt Novitan ohjeella yhden lilan tunikan, jossa yläosa neulottiin poikittain hihansuusta hihansuuhun. Tein tässäkin niin, että neuloin lyhyen hihan ja jatkoin siitä niin, että vaatteen yläsosa on siis vain yhdestä kappaleesta poikittain neulottu ja neliönmuotoinen päänaukko siinä keskellä. Varsinaista ohjetta ei nyt ollut. Aina  välillä mallailin sitä päälle. Kun yläosa oli valmis, loin silmukat siihen  reunaan, joka nyt oli vyötäröllä.  En erityisemmin tykkää luoda mihinkään jo neulottuun reunaan silmukoita, koska ne jäävät minulla yleensä reikäisiksi. Niin kävi nytkin, mutta ompelemalla voi asiaa auttaa:) Tein vyötärölle leveähkön resorin ja sen jälkeen aloin lisäillä silmukoita runsaasti. Ja taas piti aina välillä kokeilla. Tavoitteena oli ettei tästä tule mitään kapeahelmaista "makkarankuorta" ja siinä kyllä onnistuin. Helmasta tuli loppujen lopuksi  turhankin leveä. Helman alaosaan tein muutaman sentin  ainaoikeinneuletta, ettei helma rupeaisi kääntyilemään ylöspäin.


Neuleen pinta oli tietenkin epätasainen, johtuen kiharaisesta purkulangasta. Kun sitten aikanaan neule joutui pesuun, se silottui hieman. Siitä minulla ei ollut tietoa, mitä lanka oikein oli.  Pestessä tämä ainakin kutistui, joten voi olla villaa siinä. Tuossa kuvassa neule on alkuperäisissä mitoissaan, mutta käypäinen se on nytkin. Tämä neule valmistui siis joskus menneenä talvena.