perjantai 26. kesäkuuta 2015

Romanttinen rimpsumekko

Tämä mekko tuli tehtyä muutama päivä sitten puserosta ja tunikasta.   Yleensä vaatetukseni ei ole näin... miten sen nyt sanoisi, romanttisen rönsyilevä. Kuitenkin tässä on jotain sellaista mistä pidän ja mielestäni tämä sopii erittäin hyvin juuri keskikesään. Ja kukkien keskelle.


Laitoin tämän eilen sitten oikein kauppareissullekin. Eri jalkineitten kanssa tosin. Jo kotona uumoilin, että saatan olla hieman vaivautunut tämä päällä, kuten sitten kävikin. Mitäs kun on tottunut enimmäkseen farkuissa kulkemaan kun kauppareissulle menee. Se on sitä ettei halua erottua liikaa toisista. Puhuimme kotiväen  kanssa tästä ja tuumin, että se vaatii totuttelua, että uskaltaa laittaa jotain muuta päällensä kuin mitä toisten tyyli on. Voisi kai sanoa, ettei tämä ole "katu-uskottava". No, enpä ole sitä muutenkaan:)


Halutessasi voit lukea tarkemman selostuksen mekon tekovaiheesta  (katso tästä ).

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Postimerkkihame

Asun kaikki osat ovat kirpparihankintoja. Ostin tämän hameen jokunen vuosi sitten Löytöpuodista ihan kankaan takia. Tarkoitukseni oli tehdä tästä jotain. Kotona sitten kokeilin sitä päälleni ja totesin ihan itselleni sopivaksi. No, eihän sitä raskinnut mihinkään silputa. Ja niin se sitten päätyi vaatekaappini täytteeksi.

Kuvan koppi on kissankoppi. Siitä ja sen käyttäjästä 15 vuoden takaa,
 voit lukea tästä linkistä:Misu
,

Hame on kaitaleista tehty. Minkäänlaista lappua en siitä löytänyt. Saumat ovat kuitenkin tehdastekoisen näköiset. Ripustuslenkit siihen on joku käsin ommellut. Vyötäröllä on leveä, vähän hienompi kuminauha. Ja kankaan kuvioissa on postimerkkejä ja -kuoria, leimoja jne. Kangas lienee puuvillaa.


Bolero on sellainen tekemäni pikabolero. Jo parhaat päivänsä nähneen puseron leikkasin edestä halki. Sitten leikkasin helmasta kaitaleen ja sen laitoin kahtia. Ne palat ovat nyt etuosan solmintanauhat. Mitään huolitteluja en tehnyt. Mistä lienenkin aikoinaan tämän boleroidean napannut. Boleron alla valkoinen lyhythihainen t-paita, joka oli nyt ekaa kertaa käytössä.


Kenkiä en ole käyttänyt vielä yhtään tätä aiemmin. Ja tämäkin kerta oli vain tälläinen kuvaustuokio, jolloin varovasti sipsuttelin  hiekkaista pihaa varpaisillani, etsien sopivaa kuvauspaikkaa. Kengät ostin ihan taannoin. Niiden merkki on X-girl ja koko onkin nyt 37, vaikka monesti 36 on liikaa... Oli sitten silmää näköjään arvioida kokoa, koska nämä nähdessäni pidin niitä kovin pienen näköisenä olemaan merkittyä numeroa.


Näissä on reunassa kuminauha. Se ei kuitenkaan ole sellainen kannasta rypytetty, kuten joskus näkee joissakin ballerinoissa. Korko on hyvin matala. Nämä ovat siis mielestäni sellaiset hamekengät. Sirot, mutta mukavat. Ja kaupunkikäyttöiset...


maanantai 1. kesäkuuta 2015

Tyttären lakkiaisasu

Vaikka tämä onkin minun "vaatekomeroni", esittelen tässä kuitenkin nyt tyttären asun. Asussa on osia monesta lähteestä, myös minun kaapistani.  Mekko on asun uutena ostettu osa. Mekon tytär tilasi netistä ja se homma olikin melko aikaa vievää. Hän katseli niitä monesta paikasta. Useat mekot olivat liian lyhyen oloisia hänen makuunsa. Värivalinta osui melkein samanlaiseen kuin vanhojentanssimekossaankin.  Mekossa on yläosassa pitsiä ja helmassa sifonkiröyhelöt. Selässä on kuminauharypytys ja sivussa vetoketju. Vyötäröllä lisäksi solmintanauha.







Muut asun osat olivat käytettynä hankittuja tai minulta lainassa. Huivin isäntä osti minulle joskus postimyynnistä ja tytär kokeili, että sehän sopisi hänen mekkonsa kanssa yhteen. Ensin ajattelin, että se on liian kapea selkää peittämään, mutta hyvinhän tuo asiansa ajoi. Mekkoon ei ollutkaan niin helppo löytää sopivaa korua, kuin ensin luulimme. Mekon yläosa nousi senverran korkealle, että korun piti olla melko lyhyt. Eräskin pidempi, mutta mekkoon muuten sopiva, piti pituutensa vuoksi jättää pois laskuista. Lopulta sopiva löytyi minun korulaatikostani; vanhat helmet, jostain 80-luvulta muistaakseni. Ne olivat jo hieman parhaat päivänsä nähneet, mutta ne olivat silti asuun parhaiten yhdistettävissä.


Illan auringossa kotipihalla


Kenkiä sovittelimme kaupassa taannoin ja totesimme ettei sopivankokoisia niin vain löydykään. Eikä välttämättä mieluista malliakaan. Olin jo aiemmin luovuttanut tyttären omaisuudeksi valkoiset avokkaani, jotka aikanaan olivat vihkikenkäni. Tytär pitää niistä, koska korko on hänelle sopivantuntuinen. Lakkivaihtoehtoja hänellä oli kaksi; se sama jota veljensäkin käytti ja sitten toinen käytettynä ostettu. Hän valitsi tuon jälkimmäisen, jossa vuorissa oli Pohjois-Karjalan punamusta väritys. Se oli hänelle sopivamman kokoinen. Hiuksensa hän laittoi itse. Nutturan teossa oli mukana myös itse tehty nutturatäyte.

Kirkon penkissä juhlan alkua odotellessa

Idea nutturatäytteeseen saatiin jo kuukausia sitten Evil Dressmaker -blogista. Sieltä löytyy muuten mielenkiintoisesti kirjoitettuja juttuja vintagen ystäville erityisesti. Siellä on myös vaatteiden ompeluun ja korjauksiin hyviä tutoriaaleja ja sieltäpä löytyi se  nutturatäytteen ohjekin. Katso tästä linkistä.

Kotipihassa maanantaina.