keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Kukkamekko

Tämä mekko oli minulla päällä, kun taannoin käytiin Bunkkerimuseossa. Siitä käynnistä voi lukea täältä: Bunkkerimuseossa. Vaikka  oli kylmänpuoleinen sää, halusin kuitenkin laitttaa farkkujen sijasta mekon. Ja niinpä laitoin mekon päälle peräti kaksi neuletakkia:) Onhan minulla vaalea polvipituinen takkikin, mutta se ei vain tuntunut yhtä kivalta nyt. Jaloissa kävelyyn hyvin sopivat nahkaläpyskät. Ja kamalan paksut "nailonit". Ostin nämä joskus viime vuonna jostain alesta, enkä sitten talvella ottanutkaan niitä käyttöön. Heinäkuu se onkin sitten tosi sopiva tämmöisten käyttöönottoon... Valkoisen laukun sain joskus äidiltä ja se on minun kesälaukkuni.


Mekon päällä oli pidempi neuletakki, jota olen käyttänyt enemmänkin talvella. Sen alla sitten lyhyt oranssi neuletakki. Molemmat olleet blogeissani ennenkin. Itse mekko on joskus Halensilta muistaakseni tilattu. Se on liukasta, valuvaa polyesteriä. Yleensä suosin mieluummin puuvillamekkoja, mutta tästä tykkään - varsinkin tekemäni muutoksen jälkeen. Siinä oli nimittäin alkuun turhan suuri kaula-aukko. Mietin ns. pääni puhki kuinka sen pienentäisin. Ei tuntunut olevan sopivaa kangastakaan siihen. Kun sitten muutin erään puseron boleroksi, juuri tämän mekon kanssa käytettäväksi muuten, niin siitä sain sopivan värisen kaitaleen ommeltavaksi mekon kaula-aukkoon. Siihen sitten vielä kuminauhan pujotttelin, niin johan alkoi olla sopiva.


Yllä olevassa kuvassa kaularisti, jonka olen saanut nuorena äidiltäni. Hän puolestaan oli saanut sen nuorena tädiltään, joten tuo hopearisti on jo melkoisen vanha. Aika vähän sitä on tullut käytettyä. Nuorena sen ketjukin oli mielestäni liian pitkä, enkä muutenkaan oikein osannut sitä käyttää. Nyt se on silloin tällöin käytössä. Vähän niinkuin merkkinä siitäkin "kenen joukoissa seisot".

Nyt tämä mekko on oikeastaan yksi luottohameeni. On aina sileänä, koska ei rypisty lainkaan. Mutta on tätä pidetty ennenkin. Alla pari kuvaa kolmen vuoden takaa Savonlinnan torilta ja laivarannasta.





keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Tytär punaisessa collegemekossa

Tyttären yllä oleva punainen collegemekko on vuodelta 1991. Tarkalleen ottaen ihan loppuvuodesta vieläpä. Satun muistamaan ajankohdan niin hyvin, koska tein sen silloin tiettyä tarkoitusta varten: menin tapaamaan tuota siippaani silloin ensi kertaa:) Ostin kankaan Porista jostain kangaskaupasta ja mekon kaavat ovat saattaneet olla vaikkapa Suuri Käsityö -lehdestä.



Mekko oli minulla paljon käytössä myöhemminkin. Kun muutama päivä sitten katselimme vanhoja kuvia, huomasin itsekin kuinka monessa tilanteessa se on ylläni ollut. Tytär oli mekkoa vähän aiemmin kysellyt ja hain mekon varastosta. Se sopikin hänelle erittäin hyvin. Jopa paremmin kuin minulle aikanaan. Itselleni se ei enää kävisikään, joten annoin sen tyttärelle, koska hän siitä piti. Mukava kun sillä jälleen on käyttöä ja ihan ajanmukaiseltahan tuo taas näyttääkin.






Tänään mekko oli tyttären yllä Joensuun reissullla. Sää oli sopivan viileä collegemekon käyttöön, vaikka heinäkuu onkin... Kävimme reissullamme myös Bunkkerimuseossa ja nämä yllä olevat kuvat ovatkin siellä otettuja. Tyttärellä on vyötäisillään kuminauhavyö. Minulla oli aikanaan samanlevyinen nahkavyö.

 Alla onkin sitten pari kuvaa 90-luvulta. Valitettavasti en löytänyt kunnollisia kuvia irrallaan, joten otin sitten albumin sivusta valokuvan, ja tulos on mikä on...


Mekko oli minulle pidempi, koska olen lyhyempi kuin tytär ja olin silloin kuikelo verrattuna nykyiseen, vaikka en kovin iso ole nytkään.

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Sifonkisessa ruusuhameessa

Tämän asun miettimiseen oli oikein kunnon syykin: sukukokous Joensuussa eilen. Minulla oli perjantaina mielessäni muutama vaihtoehto asuksi ja tämä sifonkihame sisältyi yhteen niistä. Sopivaa yläosaa en vain ollut oikein keksinyt. Sitten tytär esitteli minulle kirpparille aikomiansa vaatteita ja sanoi, että jos niissä on joku minua kiinnostava, niin voin ottaa siitä. Ja näin löytyi hameeseen sopiva yläosa. Ja asukin selvisi samantien.





Hameen sain joskus viime vuonna tädiltä tai serkulta:) Takki on Hm:n ja sen olen ostanut monta vuotta sitten kirppikseltä. Takkia ei sitten reissussa edes tarvittu, kun sattui olemaan tarpeeksi lämmintä ja kuivaa silloin.   Laukun sain äidiltä muutama vuosi sitten. Ja kengät sitten. Tuossa kaikkein ylimmässä kuvassa on ne, jotka laitoin. Takin kanssa ne, jotka aioin...


Niistä kengistä... Olin äskettäin ostanut kirppikseltä nuo valkoiset kengät. Nehän olivat minulla jalassa postimerkkihameen kanssa (katso tästä). Perjantaina laitoin ne kauppareissulle testatakseni niitä oikein kävelykäytössä. Ihan tuntuivat kelvollisilta. Ja sopivat asuun mielestäni oikein hyvin, kun lauantai-aamuna toisten vielä nukkuessa mallailin asukokonaisuuttani peilin edessä. Kun kiikutin kenkiä takaisin eteiseen, huomasin sattumalta, että toisesta kengästähän oli pohja hävinnyt! Sitä ei löytynyt peilin edestä, ei eteisestä, eikä muualtakaan... Ehkä joku on ihmetellyt kaupungilla löytynyttä kengänpohjaa... En kyllä kovin pitkään ole voinut kävellä ilman pohjaa, koska tuossa ei ollut oikeastaa lainkaan likaa. Tuo mikä näkyy tuli tuolta pihalta, kun otettiin silti kuva näittenkin kenkien kanssa.  Kyllähän suutari noihinkin tietysti uuden pohjan saa, mutta täytyy miettiä. Hintaa tulee hommalle varmaan sen verran, että saisi uudet kengät. Toisaalta,  niitä sopivankokoisia uusia ei niin helposti löydy.


Onneksi minulla oli vielä varastossa toiset, pyöreäkärkisemmät, suunnilleen samankorkuiset, matalalla korolla olevat korkokengät. Niitä olen harvakseltaan käyttänyt, koska ne ovat hieman löysähköt. Niitä voi pitää vain paljaissa jaloissa, muuten ne eivät jaloissa pysy. Ne saivat nyt kelvata. Ei tietysti ole oikein hienoa olla paljain kintuin, mutta niin olisin ollut joka tapauksessa. Minähän en hieno olekaan, vain silloin tällöin hienostelemaan pyrkivä metsäntyttö. Ja ihan tavallisissa vaatteissa sinne olisi voinut mennä, mutta kun kerran saa sopivan tilaisuuden korkokengillä kävelyyn...