sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Sifonkisessa ruusuhameessa

Tämän asun miettimiseen oli oikein kunnon syykin: sukukokous Joensuussa eilen. Minulla oli perjantaina mielessäni muutama vaihtoehto asuksi ja tämä sifonkihame sisältyi yhteen niistä. Sopivaa yläosaa en vain ollut oikein keksinyt. Sitten tytär esitteli minulle kirpparille aikomiansa vaatteita ja sanoi, että jos niissä on joku minua kiinnostava, niin voin ottaa siitä. Ja näin löytyi hameeseen sopiva yläosa. Ja asukin selvisi samantien.





Hameen sain joskus viime vuonna tädiltä tai serkulta:) Takki on Hm:n ja sen olen ostanut monta vuotta sitten kirppikseltä. Takkia ei sitten reissussa edes tarvittu, kun sattui olemaan tarpeeksi lämmintä ja kuivaa silloin.   Laukun sain äidiltä muutama vuosi sitten. Ja kengät sitten. Tuossa kaikkein ylimmässä kuvassa on ne, jotka laitoin. Takin kanssa ne, jotka aioin...


Niistä kengistä... Olin äskettäin ostanut kirppikseltä nuo valkoiset kengät. Nehän olivat minulla jalassa postimerkkihameen kanssa (katso tästä). Perjantaina laitoin ne kauppareissulle testatakseni niitä oikein kävelykäytössä. Ihan tuntuivat kelvollisilta. Ja sopivat asuun mielestäni oikein hyvin, kun lauantai-aamuna toisten vielä nukkuessa mallailin asukokonaisuuttani peilin edessä. Kun kiikutin kenkiä takaisin eteiseen, huomasin sattumalta, että toisesta kengästähän oli pohja hävinnyt! Sitä ei löytynyt peilin edestä, ei eteisestä, eikä muualtakaan... Ehkä joku on ihmetellyt kaupungilla löytynyttä kengänpohjaa... En kyllä kovin pitkään ole voinut kävellä ilman pohjaa, koska tuossa ei ollut oikeastaa lainkaan likaa. Tuo mikä näkyy tuli tuolta pihalta, kun otettiin silti kuva näittenkin kenkien kanssa.  Kyllähän suutari noihinkin tietysti uuden pohjan saa, mutta täytyy miettiä. Hintaa tulee hommalle varmaan sen verran, että saisi uudet kengät. Toisaalta,  niitä sopivankokoisia uusia ei niin helposti löydy.


Onneksi minulla oli vielä varastossa toiset, pyöreäkärkisemmät, suunnilleen samankorkuiset, matalalla korolla olevat korkokengät. Niitä olen harvakseltaan käyttänyt, koska ne ovat hieman löysähköt. Niitä voi pitää vain paljaissa jaloissa, muuten ne eivät jaloissa pysy. Ne saivat nyt kelvata. Ei tietysti ole oikein hienoa olla paljain kintuin, mutta niin olisin ollut joka tapauksessa. Minähän en hieno olekaan, vain silloin tällöin hienostelemaan pyrkivä metsäntyttö. Ja ihan tavallisissa vaatteissa sinne olisi voinut mennä, mutta kun kerran saa sopivan tilaisuuden korkokengillä kävelyyn...

4 kommenttia:

  1. Oho, onpas pohja lähtenyt huomaamatta kokonaan! Mäkin sain keskimmäiseltä tytöltä muutaman vaatteen , oikeastaan matonkuteeksi, mutta huomasin, että pystyn varmaan ainakin pari vaatetta sieltä pelastamaan käyttööni. Yhdet housut jo korjasin ja niitä voi pitää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin tosiaan ihan ällistynyt, kun huomasin kuinka oli käynyt. Minuakin kiinnostaa aina vaatteet. On hauska kun jostain saa jotain ihan yllättäen ja vielä hauskempaa jos ne sattuu sopimaan ihan omaan käyttöön:)

      Poista
  2. On rouvalla ollut vauhtia, kun pohjat tippuu ;) Kaunis asu. :) Hauskaa kun saa lapsilta vaatteita, mulla oli tänään tyttären hylkäämä villatakki kauppareissulla ja viikolla oli hänen entinen paitansa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika vauhti tosiaan on täytynyt olla kun en mitään ole huomannut:) Muistan kun yhdellä kirpparilla vielä nostin koipeani ja näytin myyjälle, että nämä olen ostanut täältä, mahtoikohan pohja jo silloin olla irti... Se on tosiaan kiva kun ollaan niin samankokoisia, että voi tehdä vähän vaatteidenvaihtoa tyttären kanssa joskus:)

      Poista