keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Sifonkimekko

Ostin tämän sifonkisen  mekon Mikkelistä kirppikseltä pari vuotta sitten, vaikka ei ollut aavistustakaan onko mitään käyttöä tälläiselle.  Hintaa  oli vain pari euroa. Mekossa on takana pitkä solmiamisnauha, jota en kyllä osaa kovin kauniisti solmia.


Tämä mekko ei ole tusinatavaraa. Siinä on kauluskin tehty kaitaleeseen, jonka voi helposti ratkoa irti. Ja mitä ei nykyvaatteista yleensä löydy, on tässä, nimittäin hikilaput kainaloissa. Jotkin nimikirjaimetkin löytyvät pikku lappusesta yhdessä saumassa. Lie jonkin ompelijan tekemä tämä. Vuori vaikutti aika hiostavalta kokeillessa ja vuoritus oli myös hihoissa. Onneksi oli sopivan vilpoisa sää silloin, kun tälle käyttöä vihdoin tuli.






















Tänä kesänä vasta mekko oli käytössä ensimmäistä kertaa.  Ensin se odotti korjaamista, sillä helmaosan saumat olivat rispaantuneet. Siinä oli kyllä leveät saumavarat, mutta sifonkia ei oltu huoliteltu. Arvatenkin sen takia, että saumavaroista tuli siten huomaamattomammat. Minulla oli silloin entinen ompelukone siinä kunnossa, että sillä ei voinut ajatellakaan sifongin ompelemista, joten mekko jäi odottelemaan parempia aikoja. Kun sitten sain uuden ompelukoneen, sillä korjaus hoitui. Joku oli jo aiemmin kaventanut joitakin kohtia saumoista,  juuri sen rispaantumisen takia. Minä jatkoin samalla linjalla ja sitten vielä monipistosiksakilla vedin saumat. Korjaus ei ole kovin kaunis, mutta ei se päälle näy ja mekosta tuli toimiva. Onneksi helmassa oli leveyttä sen verran, että korjauksen saattoi tehdä siten.



Kengät ostin tämän kesän Länsi-Suomen reissulta. Paluumatkalla poikkesimme eräällä kirppiksellä Vaajakoskella ja siellä nämä mokkaiset kengät olivat ällistyttävään 1 euron hintaan. Olisin yhdistänyt tähän mekkoon mieluimmin punaiset korkkarini (katso tästä), mutta kun suutari ei suostunut vahvistamaan niistä remmejä,  niin en viitsinyt ottaa riskiä, että ne katkeaisivat. Pitänee kai itse yrittää suutaroida ne kestävämmiksi, sillä poikkimenon alut  niissä jo on. Olivat suutarin mielestä niin ohuet remmit, että ne olisivat kärsineet, jos olisi niitä ommellut... Tai paikkapala olisi painanut... No, mitä hyötyä on kengistä, joita ei voi käyttää?  Pelkät koristeet - mutta minä  haluaisin ne toisinaan jalkaanikin.


Kävimme sillä reissulla, jossa tämä mekko oli käytössä, myös nuorenmiehen ehdotuksesta katsomassa näköalat Tamperelaishotellin yläkerroksesta. Ruma rakennus, mutta huikaisevat näköalat - ja myös kivoja farkkukankaalla päällystettyjä nojatuoleja:)




4 kommenttia:

  1. Kyllä on kauis asu. Oikein ihastuttava mekko ja kengät. No ulospäin näyttää suurelta savupiipulta, sisältä on huikeat näköalat. Eikö ikkunan läheisyydessä huimannut? Tuolit on kyllä sen näköiset, että niissä on mukava istua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se huimannut, vaikka en korkeista paikoista tykkääkään. Semmoiset avoimet tilat, kuten parvekkeet, on sellaisia etten mielelläni kaiteen vieressä oleskele. Ei ole enää tottumusta sellaisiin:) Tuon rakennuksen kulmassa olevat kohdat on ihan kuin se olisi auennut saumoistaan ja muutenkin siitä tulee mieleen keskeneräinen rakennus. Siellä ylinnä oli ravintola ja siellä oli kyllä ihan viihtyisät tilat, kuten kuvastakin voi vähän päätellä.

      Poista
  2. Kaunis leninki, todellinen löytö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:) Oli se löytö tosiaan ja vähän tavallisia löytöjäni juhlavampi.

      Poista