maanantai 28. marraskuuta 2016

Uusin hamoseni 80-luvun värein

Tämä valmistui lauantaina. Kaikki muut tarvikkeet oli kotona valmiina,  mutta tuo yksivärinen rimpsu on trikoota ja sen kangaspalan ostin perjantaina Löytöpuodista. Eipä ollut kangaspalaa hinnalla pilattu, kun maksoi vain 0,50 e ja sitä jäi hameprojektin jälkeenkin vielä niin paljon, että siitä saa vaikka paidan tehtyä.


Tekotarvikkeina oli vanhojen farkkujen yläosa, sinistä trikoota, raitakangasta ja brodyyrinauhaa.


Tässä suunnittelin millainen hame näistä värkeistä voisi tulla...


Pituusmitta-apuna  kauan sitten tekemäni samettihame. Farkut oli leikattu vähän mitenkuten, mutta en toisaalta halunnutkaan aivan suoraa saumaa tuonne ylös. Sen vuoksi olikin vanha hame kätevänä apuna, kun noita rimpsukankaita siihen asettelin.  Ja olivathan lattian ruudutkin tuossa kätevät...


Alimmaksi laitoin raitakangasta, sen päälle tuli trikoo. Ja tässä vaiheessa tekele näyttikin siltä, että tuleekohan siitä mitään kelvollista...


Eikä kovin lupaavalta näyttänyt vielä tässäkään vaiheessa, kun oli ylinkin rimpsu jo paikallaaan. Se kun oli kovin levällään alimpiin nähden.


No, tässä onkin valmis tekele. Trikookerrosta saksin lyhyemmäksi kuten olin kaavaillutkin. Ja tuonne yläsauman päälle ompelin sen brodyyrinauhan. Toivoin sen vähän lieventävän rimpsun lennokkuutta, mutta se taitaa asettua ajan kanssa. Trikoon reunaa vähän venyttelin, että sekin nätimmin rullautuisi.



Hameen pituus on tosiaankin samaa kuin pituusmittana olleessa samettihameessa. Tuntuuhan tuollainen "rimpsukehame" vähän lapselliselta... tämän ikäisellä, mutta tykkään silti.   Ihan kotihameeksihan tuo on tarkoitettu. Mulla on jokunen 80-luvun käsityölehti ja niissä oli muutama ompeluohje, joissa oli vaaleansinistä raitaa, rimpsua ja brodyyriä. Joten vaikutteita vanhoista vuosikymmenistä tässä siten on. Toteutus tosin oli aivan omasta päästä:)

maanantai 14. marraskuuta 2016

Ensimmäinen hameeni

Tämä oli minulle sopiva yli 50 vuotta sitten... Eka hameeni kuulemma:) Materiaali on jotain keinokuitua ja kankaan pinta sellainen nukkamainen; nurjalta puolelta sileä. Väri on persikkainen ja paikoin jo haalistunut; varsinkin kauluksesta. Lieneeköhän nurjalla puolella se lähinnä alkuperäistä oleva väri. Nuo hieman pampulamaiset koristenauhat ovat minusta kivat.





Mekossa on joku pieni lappunen sivusaumassa, josta ei oikein kunnolla saa selvää. Ensin olin lukevinani, että siinähän on tietysti nailon, mutta ei se ehkä niin olekaan. Siinä saattaakin lukea Tylon?   Lapun toisella puolella on pyörylä, jonka tulkitsin nollaksi. Kokomerkinnäksi arvelen.


Kuvausta varten otin tämän ison nuken yltä... jolle nuorimmat olivat tämän taannoin pukeneet. He olivat kylläkin laittaneet sen sille väärinpäin, eli napit olivat tulleet eteen, vaikka taaksehan ne kuuluvat. Nykylapsista tuntuukin varmaan aika oudolle vaatteet, joissa olisi napitus takana.


Tästä voit katsoa sellaisen kuvan, jossa hame on minun ylläni: Äidin ja isän sylissä

lauantai 22. lokakuuta 2016

Pusero Nina


Solmukauluksinen Nina-merkkinen pusero on löydetty samasta  ilmaislaatikosta jo aiemmin, kuin taannoin löydetty takki. Puseron  huiviosassa oli reikiä, jotka olivat tulleet ehkä jostain korusta. Muuta vikaa puserossa ei ollutkaan. Pusero makasi pitkään kaapissani, kun pähkäilin kuinka sen korjaan. Lopulta pätkäisin vain risan kohdan pois. Huiviosat olivat jo alunperinkin eripituiset, mutta nyt pituuserot vaihtuivat  vain toisinpäin.


Puseron materiaali on raitapintaista, hieman kiiltävää polyesteriä.



Eihän tuota huiviosaa tietysti noin kuuluisi solmia ja kaulusta en napittanutkaan ylös asti. 
Mutta näin minä tätä käyttäisin, jos tämä kaappiini pidemmäksi aikaa jää.



Selässä on rypytykset antamassa tilaa, jota mallissa kyllä muutenkin on. Kokohan tässä on D38 eli väljempi on mitoituskin. Silti olin yllättynyt, ettei tämä ollut vieläkin isomman tuntuinen minulle. Allaolevassa kuvassa pusero näyttää olevan  vieläpä vähän vinksallaan ylläni... 






















Siitä samasta ilmaislaatikosta, kuin tämä puserokin, ja josta viimeksi otin sen 6o-lukulaiseksi ajattelemani takin, löysin samalla kertaa  myös trenssin, jonka oletan 80-lukulaiseksi, sekä hameita. Tämän jutun hame on kuitenkin sama, kuin mainitussa  takkijutussakin, eli omatekoinen. Kuvatkin otettiin samalla kertaa.

perjantai 14. lokakuuta 2016

Punainen myssy, musta takki

Pienenä väliheittona tämä. Jos kuljen ulkona hameessa, niin ulkovaatetus on yleensä tämä.



Punainen myssy,  tupsulla varustettu ja pallovirkkauksella  itsetehty muutama vuosi sitten. Takki ollut blogissa ennenkin jutuissa: 50 sentin takki sekä Villalakki päähän ja nauhat solmuun. Ja oikeastaan vasta nyt olen oppinut tätä takkia käyttämään. Siltikin useimmiten ulkona on farkut ja lyhyt toppatakki. Ja sama punainen myssy.


Mutta... punainen myssy on kovin h a r v a ja päästää tuulen läpi ja nyt alkaa olla niin kylmää, että on aika opetella enemmän käyttämään sitä harmaata villalakkiakin (kts. ylläoleva linkki). Ja joka muuten on osoittautunut ihan mukavaksi ainakin vähäisen kokemuksen perusteella, tai sitten kaivaa joku muu lämpimämpi päähänpistettävä esiin:)


Myssy Nalle-langasta. Villainen päähine on hyvä, ei sähköisty hiukset niin paljon.
Allaoleva kuva muutaman vuoden takaa.

Myssy sopii tarvittaessa sisäkäyttöönkin.

tiistai 11. lokakuuta 2016

Liekö takki 60-lukua...

Tämän takin löysin muutama päivä sitten Hengitysyhdistyksen ilmaislaatikosta.

Lisäys juttuun 13.10.16:  Otsikon arveluni  meni väärälle vuosikymmenelle. Takki on varmaankin 70-lukua. Asioista paremmin perillä olevat ovat sen minulle kommenteissaan kertoneet. Kiitos Sesse ja Sara:)


Merkit vuorissa olivat tämmöiset.


Ja takin yksityiskohdat tälläiset.


Hihan takaosa ja takakappale ovat samaa kappaletta.

Takin kangas oli tukevamman tuntuista, mihin nykytakeissa olen tottunut. Pesuohje kielsi vesipesun, mutta enhän minä sitä totellut. Pesin sen koneessa villa/käsinpesuohjelmalla ja eikä se siitä kärsinyt. En ole takkia pesun jälkeen edes silittänyt. Vuori ei ole enää yhtä sileä kuin ennen pesua, mutta senkään silitys ei välttämätön ole. Pääliskangas on pesun jälkeen yhtä sileä kuin ennen pesua.


Vaikka onkin syksy, halusin saada tästä takista kuvia jo nyt. Kokonumeroa siinä ei ole ja se on hieman suuri minulle. Hartioista sen varsinkin huomaa ja näkyyhän tuo muutenkin. Kuitenkin väljyydet on sitä luokkaa, että voisin kuvitella käyttäväni tätä.


Rakentelin sitten huvikseni tämmöisen kokonaisuuden. Minulla oli jo valmiiksi ylläni hame, joka kuuluu yhteen 60-luvun kaavalla tekemäni jakun kanssa. Asuun kuuluvaa jakkuakin tähän sovittelin, koska siitä sain sopivasti väriä yläosaankin.

Takki Femitex, kirppiksen ilmaislaatikosta, kengät ja laukku kirppislöytöjä

Tämä  tekemäni sininen asu on ollut blogissa ennenkin:  60-luvun kaavalla yläosa.




keskiviikko 28. syyskuuta 2016

PUKEUTUMISHAASTE: Pukeudu omaan entiseen tyyliisi

 Minulla asu 70-luvun malliin... johon idea otettu sen ajan valokuvasta.


Nämä farkut on oikein vakiovarustusta, kun aamuisin saattelen neitokaisia taksille. Aamuisin siis vedän ensin hameen päälleni, ulos mennessäni vaihdan useimmiten farkut ja taas sisälle tullessani on vuorossa hame...


Oma asuni lähti liikkeelle siitä, kun satuin katsomaan yhtä omaa valokuvaani. Tällä kertaa tuossa kuvassa huomiotani kiinnitti asuni. Hämmästelin, että siinähän oli sellaisia osia, joita voisin käyttää nytkin ja jonkakaltaisia kaapissani nyt on; eli siniset leveälahkeiset farkut, tummansininen neuletakki ja paitapusero.



 Mitähän kiinnostavaa nypittävää niissä kynsissä mahtoi olla...:)


Paitapusero on ilmaislaatikosta löydetty ja se on jonkun itse tekemä.  En ole mikään paitistyyppi, mutta tätä en ole raskinut poiskaan laittaa. Se on niin hyvänmallinen ja sopiva mitoitukseltaan minulle. Hihatkin ovat  sopivanpituiset, eli eivät liian pitkät.  Materiaali ryppypuuvillaa, joten on mukava ja mukautuva. Näinä päivinä olen käyttänyt tätä vihreän kellohameen parina. Hame on ollut blogissa parikin kertaa: tässä mustan ruusupuseron kanssa ja tässä kirjotun villajakun kanssa.




Samankaltaisia kenkiä ei asuuni ollut, vaikka kyllä minulle hyvinkin olisi nyt nuo tuollaiset kengät kelvanneet. Tuolloin kun alkuperäinen kuva otettiin, nuo paksupohjaiset kengät olivat jo menossa pois muodista.  Ja kun nuo kengät olivat minulla  ripillepäästessäni, häpesin jo niitä hiukan...

Kuva on otettu 70-luvun lopulla. Kuvan keskellä äiti ja minä. Kuvassa myös tätejäni, siskoni ja serkkuni. 

Laitan tähän myös linkin toiseen blogiini, josta pääset halutessasi katsomaan ylläolevasta kuvasta hieman toisenlaista versiota. Siinä näkyy kasvot paremmin.


Haastan kaikki halukkaat pukeutumaan  johonkin sellaiseen asuun, jonkakaltaista käytit joskus kauan sitten... Valokuva "alkuperäisestä" asustasi on kivaa plussaa, mutta ei välttämätön. Jos laitat viestiä kommenttilootani,  ja vaikka juttusi osoitteenkin, niin  toisetkin voisivat löytää sen:)

Pitäkäähän hauskaa kun "vanhoihin" pukeudutte!

Lisäilen tähän ne blogit, jotka tiedän olevan haasteessa mukana:

 Sesse ainakin on osallistunut: https://iloel-sesse.blogspot.fi/2016/10/metsantyton-haaste.html
Ja tässä myös Vanha Virsi: http://vanhavirsi.blogspot.fi/2016/10/kevennysta-valiin-pukeudu-niin-kuin.html 

lauantai 24. syyskuuta 2016

Neuleliivi, ruutuhame ja "Marja-Leenat"

Tämän asun kaikki näkyvät osat, sukkahousuja lukuunottamatta, ovat kirppiksiltä kotoisin.



Muhkuraisessa maastossa etsittiin tukevaa jalansijaa...


... ja tytär räpsi kuvia senkin ajan.

Varhaisin hankinta näistä on tuo neuleliivi. Sen ostin muistaakseni toissakeväänä kirpparilta hintaan 4 euroa. Se on virkattu ja olen muutamia kertoja sitä käännellyt katsellakseni, että miten se on tehty. Luulisin sen aloitetun niskasta ja helman "resori" on sitten erikseen virkattu kaitale. Olisi hauska itsekin yrittää saada jotain vastaavaa aikaiseksi. Liivin alla on pusero, jota oli minulla joskus blogissakin crimplenemekon kanssa.


Näistä asun osista  viimeisimmät on nuo mielestäni niin iki-ihanat kengät, Marja-Leenat. Niistähän olikin jo muutama kuva toisessa blogissani aiemmin. Mitähän vuosikymmentä nämä kengät oikein ovat?





Hameen ostin Joensuusta kirppikseltä joskus viime kevätpuolella. Se on jonkun itse tekemä. Hameen vyötärö oli minulle aivan turhan pieni ja jouduin suurentamaan sitä. Itseasiassa ensimmäiset yritykset menivät pieleen ja välillä ajattelin jättää koko homman. Oli yllättävän vaikeaa sovitella laskokset juuri sopivasti... Onneksi kuitenkin tänä syksynä sain uutta intoa yritykseen. Laitoin vyötärölle jatkopalan samansävyisestä kravatista. Tulos ei ole priimaa, mutta hällä väliä:)







 Aurinkoista viikonloppua!