perjantai 12. helmikuuta 2016

Alppityyliä 90-luvun kaavalla

Jostain kirpparilta tuli vuosia sitten Burda-lehti, joka jäi ihan syystäkin makoilemaan meille. Kyseessä oli Burda 3/1997. Siinä oli sellaisena minua "ainakiinnostavana" alppityylisiä vaatteita peräti neljä aukeamaa. Naisten vaatteiden lisäksi, vaatteita oli myös miehille ja lapsille. Minua kiinnosti eniten aukeama, jossa oli kaksi mekkoa. Tässä minun versioni (ompeluyritys 3),  jossa yhdistelin kahdesta mallista minua miellyttävämmät osat. Siis voi tulkita myös: "vähemmän vaivan" osat.



Kaikki kankaat on jonkunsortin jämää. Liivimäinen osa on samaa silityskangasta, josta jo aiemmin tein puolihameen. Hihojen kankaat kirpparilta. Lienevät jotain verhokangasta. Sain  minulla olevasta tehdastekoisesta alppityylin puvusta idean, että tuontapainen kangas sopisi hihoihin. Helmakankaan ostin jonain kesänä Kankaanpäästä kirpparilta. Se vain uinui kaapissa ja kun näytti, ettei siitä mitään isompaa koskaan tule, niin tein siitä tyynyn. Ja sitten kun tarvitsin kangasta tähän mekkoon, niin eihän sitä enää ollut tarpeeksi.



Kyllä oli kesällä ompeluinto kova, koska rupesin kokoilemaan helmaa paloista. (Löysin taannoin tämän mekon varastosta puolivalmiina = ompeluyritys 2). Nyt en olisi enää moiseen silppuhommaan ruvennut, mutta oli ihan mukava puolivalmiista ruveta jatkaamaan hommaa. Tässä oli sitten jäljellä hihojen kiinnitys, vetoketjun laitto ja helma. Helma oli vaikea tapaus tasattavaksi, enkä onnistunut siitä korjauksen jälkeenkään kovin hyvin. Mutta saa olla nyt. Edestä helma on lyhyempi ihan kankaan niukkuuden takiakin.

Alunperin (ompeluyritys 1), olisin halunnut tehdä tämän aivan toisenlaisista kankaista. Minulla oli pala kirppikseltä hankitttua tummansinistä, sileää samettia. Vaan eipä ollut tarpeeksi. Totesin, kun yritin käännellä ja väännellä, etteikö siitä kuitenkin saisi... Ja vaikka sen totesin, niin silti leikkelin osat vajaista paloista ja kursin kokoon, vain todetakseni, etteihän se ollut sopiva ollenkaan. Ja sen kanssa olisi helmaksi tullut valkopohjainen, sinikukallinen kangas. No, se kangas käytettiin puseroon ja nyt kun kesällä tätä mekkoa aloittelin, olin harmissani, kun se kangas oli jo käytetty.





Näihin  allaoleviin Burdan mekkomalleihin ihastuin ja tein yläosasta jopa lakanaversion. Se olikin ihan tarpeen.

Alppityyliä Burda 3/1997 


Mikähän tässä vuodenajassa oikein on... Nimittäin  lähes samoihin aikoihin, vuosi sitten, otettiin sen toisen alppityylisen asuni kuvat... Onhan tuo kyllä meillä ennenkin todettu, että sitä toistaa itseään tekemisissään aivan huomaamattaan.

                                              Hyvää ystävänpäivää!
       


5 kommenttia:

  1. Hyvää tulevaa ystävänpäivää sinulle blogi-ystäväni <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samoin sinulle:) Olet mielessäni.

      Poista
  2. Kaunis asu jälleen. Ihailen sinun luovuuttasi ja intoa tehdä. Mulla iskee tylsyys jo kankaiden pesuun. Yrittäessäni uudistaa vanhan vaatteen, en pääse pähkäillystä eteenpäin. Upea tyyny. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minullakin pitää olla sellainen tietty "tuuli", että jaksaa jotain alkaa. Yleensä minäkin pyrin pesemään kankaat, siis kirppikseltä ostetut, ennen ompelua, mutta toisinaan teen ensin ja pesen sitten - mikä tietysti ei ole oikein viisas järjestys. Kangaskaupasta ostettuja en yleensä pese, kuin vasta valmiin tuotoksen sitten. Toissapäivänä vetelin siksaksilla muutamista kirppiskankaista reunoja, että ne ylipäätään voi pestä. Yksikin kangas olis varmaan ollut pelkkää lankasulppua jos ei reunoja olis siksakannut.

      Poista
    2. Pitipä vielä tämä sanomani, että nuo ompelut yms. on mulle jonkunlaista terapiaa, pysyy mieli parempana. Sitä samaa on kaikki tämä blogitouhukin. Mutta jos oikein on "maassa" niin ei kenties jaksa alkaa virkistämään itseäään sillä ompelulla. Joskus onnistuu niin, että alkaa jonkun ihan helpon, mukavan pikkuhomman ja saattaa saada intoa sitten muuhunkin.

      Poista