perjantai 15. heinäkuuta 2016

Vihreä kesähame

Tämä vihreä kesähame on ostettu monta vuotta sitten Halensilta. Alkukesästä se kyllästytti minua niin, että ei montaa kertaa ollut päällä. Nyt kun piti reissuun lähteä, niin kelpuutin sen matkalle mukaan. Sen hyviä puolia on pituus, josta pidän, sekä sen mukavuus muutenkin. Siinä on vyötäröllä säätönauha. Hameen materiaali on puuvillaa ja helma on kaksikerroksinen. Eikä tarvi silittää, koska se kääritään rullalle kuivatuksen aluksi.


Pusero on sama, joka minulla oli taannoin rantakuvissa. Yleensä olen aina käyttänyt tämän hameen kanssa valkoista puseroa, mutta olikin vaihteeksi kiva yhdistää siihen mustaa. Ja siihen yhdistelmään kun löytyi kotoa sopivat, mukavat kengätkin:)



Kuvat on otettu Pomarkun hautausmaalla. Minä tykkäsin nuorena käydä istuskelemassa sankarihautojen ääressä olevalla penkillä. Ja pidin siitä yhä. Siinä oli hyvä olla omine ajatuksineen silloin aikanaan ja niin nytkin. Otin nyt oikein vihon ja kynän mukaani, jotta sain vähän päässäni pyöriviä ajatuksia laittaa paperille.  Entisessä kotikunnassa käyminen on aina vähän ristiriitainen kokemus.


Nämä kuvat tytär otti sitten eräällä iltakävelyllä. Käyskenneltiin siellä "illan viileydessä":)

12 kommenttia:

  1. Kivan näköinen asu! Vanhoista kotipaikoista tulee niin paljn muistoja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Niin tulee ja usein semmoinen haikeus samalla.

      Poista
  2. Kivan kesäinen hame. Ja kauniin kesäiset kuvat muutenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Tuo hautausmaa oli minulle sellainen mieluinen paikka ja olisi sitä nytkin. Puisto ja kirkot on aivan keskellä kylää ja niiden ympärillä olevia teitä jatkuvasti kuljettiin. Asuttiinkin kirkon naapurissa vuosikausia.

      Poista
  3. Ihanat kuvat:) Ja kiva hame! Pomarkun kirkot ja hautausmaa ovat kyllä kauniita. T: Villasukkavihulainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellainen helppo pidettävä tuo hame:) Kyllä noiden kirkkojen ympärillä ihan mielikseen kävelee. Ja tuossa vanhassa kirkossa on kesäiltaisin hartaustilaisuuksia. On kiva tietää, että niitä yhäkin on. Tykkäsin nuorena käydä niissä ja olisi nytkin varmaan käynyt, mutta kun ei oltu siellä enää torstaina.

      Poista
  4. Kaunis kokonaisuus ja hame sopii oikei hyvin sinulle. Minä tykkään käydä kotikunnassani ja aina on pienoinen kaipaus sinne. Lapseni pitävät siellä käymisestä myös ja varsinkin ihmisistä ja heidän tavoistaan. Lapseni hämmästelevät sittä kohteliaisuutta, ystävällistä ja tuttavallista juttelutapaa mikä kuntalaisilla on. Samaten pyyteetön auttamisen halu on vielä siellä jokapäiväistä elämää. Olen ylpeä sukujuuristani. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Minä olin lapsena kateellinen, kun ei minulla ollut siellä sukulaisia. Täällä kaukana ollessa kaipailee välillä Pomarkkuun ja sitten kun on siellä, tuntee itsensä vähän muukalaiseksi.

      Poista
  5. Aloin oikein miettiin ja mulla on siellä enään kaksi pikkuserkkua. Enkä lapsuudessa ollut tätien ja serkkujen kanssa missään tekemisissä. Eiväthän he edes vastanneet päivää kun tiellä vastaan tuli. Nykyään kyllä meillä on paljonki juttua ja kylässä käyntejä. Muut kuntalaiset ovat aina tuntuneet läheisiltä ja ovat sitä yhä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se jännä, että se onkin ollut niin. Kovin vähiin on sinunkin sukulaiset siellä nyt käyneet.

      Poista
  6. Kiinnostuin itsekin ja otin sukukirjan avukseni. Isoäitini kuoli 1975, Täti 1979, pikkuserkku 1970 ja pois muutti kaksi serkkua 1980 ja 1981,kaksi pikkuserkkua 1977 ja 1979. Kun itse
    muutin 1996 jäi vanhenmat, täti, yksi serkku ja 4 pikkuserkkua. Lähisukuni on ollut lopulta pikkuinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sukukirjat on kyllä mainioita, kun niistä voi tarkistaa yhtä sun toista asiaa. Meillä on isännän suvusta kirja myös:)

      Poista