lauantai 16. syyskuuta 2017

Itsetehty pallopusero ja Seppälän vekkihame

Tämän puseron sain valmiiksi muutama päivä sitten.


Samalla kaavalla olen aiemmin tehnyt puseron, jonka näkee tässä: Pieni koruvärkkäys  ja tässäkin:  Oranssi neuletakki ja kameekoru. Puseron kaava on Burdan ja se  on jotain menneitä vuosikymmeniä. Ehkä 70- tai 80-lukua.

Valkoisen vekkihameen ostin taannoin kirpparilta.  Se puolestaan on jotain vanhaa Seppälän* mallistoa; "S-style exclusive Seppälä", lukee lapussa.  Materiaali on vähän paksumpaa eli on talvisempi, ja onhan joukossa vähän villaakin;  93% polyesteriä,7% villaa.


Eivät nämä nyt aivan paras yhdistelmä keskenään ole, koska ovat erilaista valkoista, (joka asia tosin kuvissa ei niin erotukaan). Mutta idean tähän yhdistelmään sain  muutama päivä sitten,  nähtyäni 50-lukua esittelevässä lehdessä kuvan, jossa oli  nainen kokonaan vihreässä asussa, ja  sen asun pusero (tai mekon yläosa) oli aivan samanmallinen, kuin tämä minun tekemäni. Kuvan 50-luvun  naisella oli myös vekkihame (ellei se ollutkin mekon alaosa) ja leveä vyö. Siitä tämä minun vaateideani.



Muutoin varmaan johonkin muuhun tämän puseron yhdistän, kuten  toisenlaiseen hameeseeen tai vaikkapa farkkuihin.


---

Eilen kävimme kaupungilla. Siellä huomioin Seppälän  40% alekyltit liikkeen edessä. Mietin siinä, että mitenkähän sitä tavaraaa on. Olihan jo aiemmin ollut havaittavissa, että liikkeisiin ei oltu saatu tavaraa kunnolla. No, sitten kun olimme kauppareissultamme kotiutuneet, saimmekin uutisista havaita, että Seppälä on mennyt konkurssiin! Se on surullista. Taas yksi vanha liike poistuu kartalta:(



tiistai 12. syyskuuta 2017

Sininen Kirjokangas -leninki

Nimitin tuota nyt leningiksi. Mekko-nimitys tuntuu tälle liian nykyaikaiselta. Ostin tämän Enon Parempi Arki -kirpparilta ja maksoin siitä 2 euroa. Itslleni tulee tästä mieleen 60-luku, mutta jospa joku asioista enemmän perillä oleva kertoisi, olenko oikeilla jäljillä.





Leninki on puuvillaa ehkä.  Mitään materiaalilappuja tässä ei ollut. Oli vain tuo Kirjokangas-merkki ja kokonumero. Huivimainen kaulus oli käsin ommeltu kaulukseen, joten minulle jäi epäselväksi onko se alunperinkin ollut juuri siten siinä paikalla.




Kankaan kirjonnat näyttivät kovin käsinommelluilta, mutta voisiko se kuitenkaan olla niin? Vetoketju oli sivussa ja se oli muovinen, lie vaihdettu joskus.



Vaatteen kunto oli muuten hyvä, mutta toista sivusaumaa oli korjailtu. Itseasiassa kummankin kainalon  alla oli pieni lisäpala. Levennystä vai korjausta, mene ja tiedä...  Nyt ainakin  pitää korjata saumoja näiltä paikoin.





Jotain mekon yläosalle on muutenkin tehty, sillä hihojen kiinnitys  ei ole tehdastekoisen jäljiltä, vaan jollain kotikoneella ommeltua.



Kun kotona sovitin tätä, oletin tämän olevan pieni, ainakin alaosaltaan. Mutta yllätys olikin mieluinen, sehän sopi. Aina kannattaa näköjään sovittaa, vaikka kokolappu  ja malli antaisi toisenlaista viitettä sopivuudesta. Helmassa on noin kymmenen sentin käännevara, joten pidennysvaraakin olisi.




Kengät tässä jutussa ovat  "Marja-Leenat".



Ne voi tarkemmin nähdä tästä jutusta: Neuleliivi, ruutuhame ja "Marja-Leenat".



maanantai 21. elokuuta 2017

Lahkeet liehuen

Nämä ovat puolen euron housut. Housujen merkki on Trevira.





Housut olivat aivan loistavassa kunnossa. Vetoketjua kyllä ensin vähän arvellen katselin, se kun oli harmaa. Mutta asiaa kotona tutkailtuani tulin siihen tulokseen, että kai sekin alkuperäinen on, sillä en löytänyt minkäänlaista jälkeä siitä, että vetoketjua olisi vaihdettu.








Lahkeet olivat näissä vielä alkuperäisessä pituudessaan. Nehän olivat minulle tietysti liian pitkät, mutta lyhensin niitä siten, että käänsin  vain toisen käännöksen purkamatta alkuperäisiä ompeleita ja ompelin käänteen kiinni  käsin. Yläosaa puolestaan levensin takasaumasta, jossa sitä varaa reilusti oli. Onhan nämä tämmöiset kylläkin malliltaan jollekin pitkäsääriselle sopivammat kuin minulle, mutta en anna sen häiritä:)





Tykkään näistä  kovin,  kun ovat vaihteeksi ihan erilaista kuin farkut tai hame. Ovat kumminkin aika kesäisen oloiset värinsä puolesta, niin tuli melkein kiirus, että ehdin ennen syksyn sateita tämän jutun vielä laittaa. Muuten se olisi jäänyt varmaan hamaan tuntemattomaan tulevaisuuteen.



Pusero on ostettu muutama vuosi sitten kirppikseltä. Se on HM:n mallistosta ja siinä on pliseeratusta sifongista liehuvat hihakkeet.





torstai 17. elokuuta 2017

Vanha mekko ilahduttaa jälleen

Tämä mekko on hyvin monta vuotta vanha. Ostin sen aikanaan kirpparilta ja käytin sitä paljon. Sitten kyllästyin ja annoin sen tyttärelle, joka myös käytti sitä jonkin verran. Nyt hän oli kuitenkin kyllästynyt säilyttelemään sitä - ja minä nappasin sen taas itselleni.


Mekko on jo oikeasti aika raasu, sillä kumilangat ovat varsinkin hihoissa aivan venahtaneet. Vaan eipä se estä tästä tykkäämästä ja käyttämästä, kun ei ole tarvis olla mitenkään "viimeisen päälle" muutenkaan. Kyllä vain kivalta tuntui taas pitkästä aikaa vetäistä tämä ylle. Onkohan se tuo punainen väri joka vetää... lapsuuteni suosikkiväri:)

Mekossa ei ole mitään lappuja tai jälkeäkään niistä olemassa ja aluksi arvelin sen jonkun omatekoiseksi saumurisaumoista huolimatta.   Vuosia sitten satuin kuitenkin näkemään jossain kaupungilla jonkun yllä samanlaisen mekon, mutta se oli huomattavasti pidempi. Minun mekkoani onkin joku lyhentänyt  joskus harmaalla langalla ommellen. En tiedä mistä olen saanut mielikuvan, että voisiko tämä olla vaikkapa Seppälän mekkoja?

No, on tai ei, mutta kesäiseen käyttöön sopii parhaiten. Mekon malli on edestä ja takaa samanlainen, joten pääntie selänpuolelta menee tavallista alemmas.  Viileänä päivänä ylle on hyvä vetäistä jokin neuletakki. Omani löysin tänä kesänä kirpparilta Joensuusta.


Kuvat on otettu Joesuussa. Allaolevasta kuvasta minulle tulee jotenkin mieleen jokin äitini vanha valokuva, jossa myös nojaillaan koivun kylkeen.


Helmet ovat olleet mieheni tädin ja rannekelloni on Lidlistä peräisin. Sen laitan yleensä ranteeseeni kun lähden jonnekin. Katson mieluummin kellonaikaa siitä, kuin kaivelen kännykkää esiin jostakin taskusta tai kassista. Kengät onkin olleet blogissa ennenkin ja näistä on tullutkin oikein suosikkiläpsykät; helpot sujauttaa jalkaan ja ovat mukavat jalassa.

perjantai 4. elokuuta 2017

Kenkä ja sen kaveri - ilmaislaatikon mekko

Nämä popot on kirpparilta kotoisin. Muutama kuukausi sitten ostetut. Hintaa en valitettavasti enää tarkkaan muista, mutta jotain alle kahden euron sen on täytynyt olla.  Nämä sopivat ainakin kuvausrekvisiitaksi  (kuten tässä jutussa: Sinivalkoista kesää),  vaikka ei muuta käyttöä juuri olisikaan.

Kengät Vicky




Mekon puolestaan löysin joitakin päiviä sitten kirppiksen ovenpielen ilmaislaatikosta. Kokomerkintä oli 42 ja ajattelin, että tietenkin se on minulle aivan liian suuri.  Sovitus kotona tuotti kuitenkin mukavan yllätyksen. Liian suurta siinä minulle tuntuisi olevan kylläkin yläosan pituus, eli vyötärösauma tulee liian alas, mutta voisihan sen ajatella niinkin, että siinä on vain laskettu vyötärö...:)

Kotimainen mekko merkkinä L

Mekon merkkinä on iso L-kirjain. Liekö se siis L-Koltun mekko? Kotimaista valmistetta se ainakin on. Materiaali on joustavaa polyesteriä.



Mekkoon kuuluu samasta kankaasta valmistettu vyönauhakin, jonka päissä on muoviset pampulat. Mielestäni mekko sopii itselleni kuitenkin paremmin ilman tuota ohutta nauhaa.  Tämä voisi jäädä vaatekaappiini - tai sitten ei...   Hiostava materiaali saattaa tehdä tästä sen, ettei sitä tulisi niin paljon käytettyä kuin muuten tulisi. Ja sitäpaitsi, onhan niitä mieluisia vaatteita jo muutenkin kaapin täytteenä.




Mekon yläosan sopivuuteen vaikutti mielesäni paljon juuri nuo perhoshihat. Jos tässä olisi ollut erikseen leikatut hihakappaleet, olisivat olkasaumat varmaankin roikkuneet minulla liian alhaalla.


Takana mekossa on vetoketju, joka minulla on tarpeeton, sillä mekko sujahtaa päälle ilman vetoketjun kanssa taiteilua. Aika hankalia ovatkin vaatteissa keskellä takana olevat vetoketjut noin yleensäkin.



Vielä on kesää jäljellä...


...toivottavasti lämmintä ja aurinkoistakin:)

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Sinivalkoista kesää

Tällä viikolla minulla oli muutamana viileämpänä päivänä tällainen vaatetus. Puserot, kengät ja hame ovat kaikki kirppiksiltä. Vyön virkaa tekevänä oli omatekoinen pitsinauha. Päällimäisenä oleva pusero on Vilan. Kangas on ohutta, joten vaatii alle jotain ja minulla siis t-paita. Hame on Day and Day -merkkinen ja kotimaista valmistetta. Se on materiaaliltaan polyester-viskoosia. Hameessa on taskut.



Kengät on merkkiä Vicky. Tuollaisille kengille ei juurikaan ole täällä käyttöä, mutta kuvausrekvisiittana moneen sopivat.  Oikeasti lampsin yhtenäkin sateisena päivänä postilaatikolle nuo vaatteet päällä, vanha musta samettibleiseri lisänä, sateenvarjo kädessä ja  vihreät kumisaappaat jalassa...




Pusero ei ole oikein minun mitoilleni tehty, mutta tykkäsin niin sen tyylistä, että  tulee varmaan muulloinkin käytettyä tuon sinisen hameen kanssa.




torstai 6. heinäkuuta 2017

Musta ruusukuvioinen puserojakku - Soilituote

Tämä löytö on Lieksan Hengitysyhdistyksen kirpparilta. Ostin  tämän Soilituotteen puserojakun joskus ennen juhannusta sieltä ihan sovittamatta, koska hinta oli vain yksi tai kaksi euroa. Koko oli 38 D, joten arvelin sen sopivan.







Materiaali on crimpleneä, tai sellaiseksi minä sen ainakin miellän. Tämä oli  juhannuksenpyhinä sopiva asu, kun oli sopivan viileää. Ei tätä kuumana kesäpäivänä voisi käyttääkään  hiostavan materiaalin takia.Vaikka kankaan kuviokin on kiva, niin vielä parempaa on puserojakun malli ja kauniit yksityiskohdat, jotka tosin eivät kuviollisesta kankaasta kovin erotu. Hihojen koristelut minua ihastuttivat varsinkin. Olalla on rypytykset ja hihansuissa on napillinen kolmionmuotoinen käänne. Napit  ovat kangaspäällysteiset.




Yksi ihmetyksen aihe minulla tässä on. Se on varanappi. Että se ylipäätään on tallella vielä tässä,  mutta varsinkin sen paikka. Yhdessä vaiheessa ihmettelin, että mikä  möykky siinä vatsan kohdalla oli ja  siellähän komeili nurjalla se varanappi.





Tämän jutun  kengät ovat juhannuksenjälkeinen löytö Lieksan Löytöpuodista. Niillä oli hintaa 2 euroa. Jutun kuvatkin on otettu vasta muutama päivä sitten, jolloin toiseksi nuorin toimi kuvaajana. Vähän olisi näköjään saanut puseroa nykiä helmasta alaspäin ennen kuvan ottamista.

---

Kun joitakin päiviä sitten tätä jutunkirjoitusta jo aloittelin, olin kirjoittanut puseron merkiksi Salonne, vaikka se olikin Soilituotteen. Onneksi otin tänään vielä jutun julkaisun jälkeen muutamia yksityiskohtakuviakin, josta huomasin erheeni! Nyt on se  puseron merkkikin oikein.



keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

80-luvun trenssi

Kun on nämä säätkin vähän viileän puoleiset, niin sopii tämä takkijuttu ihan hyvin tähän väliin. Kuvathan on otettu samalla kertaa kuin edellisen jutun farkkumekko.  Tämä trenssi päätyi mulle kirpparin ilmaislaatikosta. Se on kunnolla pitkä! Ja leveyttäkin hihoissa piisaa. Itseasiassa "vähän" liikaakin.





Olen tehnyt  takkiin  muutamia korjauksia, joita ei  vielä näitä kuvia ottettaessa ollut tehtynä. Eilen siis vyölenkkejä nostin ylemmäs, laitoin olkatoppaukset ja rispaantuneet vuorinsaumat korjasin. Kirppikseltä löysin taannoin tähän olkatoppaukset. Oli tässä alunperinkin olkatoppaukset olleet tai oikeastaan vieläkin "olivat"... eli vähän  vaahtomuovisia, ilman päälikangasta olevia "jämiä" oli  paikoillaan ja sitten juustojauheen näköisenä puruna hihansuihin valuneena.

Takin sisuksia tutkiessani minusta näytti siltä, että takkia on saatettu kaventaa helmasta joskus. Ainakin saumoja oli ommeltu ja helma vaikuttaa mielestäni kapeahkolta muuhun leveyteen nähden.




Takki on kokoa 38, eli pienempää kokoa olisi voinut minulle olla. Tykkään silti, sillä tämä on mukava vaikka viileänä kesäaamuna vetäistä ylle hameen kanssa. Tämä kun lämmittää pituutensa takia kinttujakin. Takki on "Made in Czechoslovakia",  joten vanha on, ja aikakausi varmastikin 80-lukua tai  aivan 90-luvun alkua.

Tälläisen takin kanssa sopisivat parhaiten korkokengät, mutta täällähän ei paljon korkokengillä voi hienostella. Jotain arkisempaa se on oltava.