perjantai 23. elokuuta 2019

Vastavalmistunut kahden palan trikoopusero


Pusero oli aloitettu jo aikoja sitten, mutta makoili keskeneräisenä pöydälläni tähän päivään asti. Nyt on sitten valmis. Trikoo oli ostettu muistaakseni Kontista.  Pusero on aiottu jo alunperin yhdelle tyttärelle, mutta jos hän ei siitä innostu, on ilmaantunut  muita halukkaita puseron käyttäjiä... :) 


torstai 15. elokuuta 2019

Syyskesän piristys - pitsiasu verhosta




Näin Löytöpuodissa jokin aika sitten kivan verhon. Sitä kotona muistellessa piirsin kuvan asusta, jollaisen siitä mielikuvitukseni loihti. Muutama päivä sitten kävin ostamassa sen verhon hintaan 3 euroa. Eilen valmistui pusero ja hame.




Alunperinhän asusta oli aikomus tehdä päällysmekko, mutta muutin suunnitelmaa ja tein puseron ja hameen. On käytännöllisempää niin, kun osia voi käyttää erikseenkin. Alla pusero saman mustan hameen kanssa.




Puseron teossa käytin samaa kaavaa, lyhennettynä versiona tosin ja ilman hörhelöitä, kuin millä olen aiemminkin puseroita tehnyt: sifonkipusero ja beige ruusuasu.

Hametta aloitellessani kaivoin esiin myös  tämän 50-luvun kaavapaketin,  josta kuvittelin saavani apua, mutta joka lähinnä ideana saattoi olla, koska kaavapaketissa onkin tallella ainoastaan yksi osa eli takakappaleen puolikas. Joka oli suora kappale. Toivon, että voisin kehitellä joskus sentapaisen  yläosan johonkin mekkoon kuin kyseiseeen kaavapakettiin kuuluu.

Tein joskus aiemminkin valkoisesta pitsiverhosta päällyshameen.


torstai 18. heinäkuuta 2019

Raitaa ja brodyyriä 80-luvun tyyliin

Olin katsellut, että nykyään on kaupoissa samantyylisiä paitoja kuin 80-luvun käsityölehdissä. Niinpä minullekin tuli hinku saada sellainen. Kangasta ei tarvinnut ostaa, kun oli vanhasta paidasta mahdollisuus tehdä. Hihoja lyhensin, köpelönpuoleisesti onnistui, mutta ei se noin löysässä haittaa. Hihansuissa on pätkät brodyyrinauhaa. Kaulukseen löysin laatikostani joutavan, valkoisen ja valkoisella kirjaillun kauluksen, joka ei ollut löytänyt paikkaansa muualta.





Harmittaa vain kun en taaskaan omalla  kameralla kuvia saa. Kameran on/off -nappi lakkasi toimimasta. Nämä kuvat on tyttären kännykällä ottamia, enkä kovin usein jaksa puljata tällä systeemillä kuvien kanssa, koska kuvat eivät tule koneelle yhtä helposti saataville, kuin kuvat omasta kamerasta. Paidan hartioille ompelemani kauluksen yksityiskohdat eivät harmikseni näy näissä kuvissa ollenkaan. Mutta kyseisen kauluksen voi nähdä täällä;  jutusta, jossa oli muitakin kauluksia. Tähän paitaan liittyvä kaulus on siellä kakkoskuvassa; se kankainen kaulus.

Alla olevat höpinät olin enimmäkseen jo aiemmin kirjoittanut puserohommaa suunnitellessani. Olkoot nyt nekin luettavissa tässä, vaikka nuo valkoiset brodyyrikankaat eivät  tähän työhön lopulta päätyneetkään.

----

Löysin Kontista toukokuun lopulla pari brodyyrikankaan palaa. Ne eivät olleet keskenään ihan samanlaisia, mutta ei se haitannut. Minulla rupesi pyörimään päässä eräs 80-luvun käsityölehdessä oleva paita. Kyseessä oli  malli Suuri Käsityökerho -lehdestä 6/1981: siniraitaisesta kankaasta brodyyrikoristeinen  pitkä paita. Ja sen lehden kanssa on samassa kuvassa myös  kuva Suuri Käsityö -lehden numerosta 9/1984. Siinä oli kilpailun mainoskuva, jossa tytöllä on siniraitainen Marimekon mekko. Näytti kivalta sekin.

Suuri Käsityökerho -lehti:  6/1981 ja 9/1984

Raitakangas miesten paita, brodyyrikankaat Kontti

Olin jo pitkään katsonut sitä käsityölehden paitaa vähän "sillä silmällä". Raitakangasta minun ei tarvinnut ostaa, sillä minulla oli saatuna yksi siihen sopiva miesten paita. Mallailin paitaa päälleni, jotta näkisin mitä se vaatisi. Piirsin lehdestä oikein kaavatkin, mutta kun vertailin niitä paidan mittoihin, olivat ne yllättävän lähellä toisiaan. Päätin sitten, että en rupea paitaa muutoin leikkaamaan, kuin mitä ihan on pakko. Eli hihat oli lyhennettävä. Tarkoitukseni oli  brodyyrikoristeet ommella paitakankaan päälle. Ja jos tarvis olisi,  niin leikkaisin sitten brodyyrin alta siniraitaisen kankaan pois. Kauluksestakin  pähkäilin, otanko paidasta kauluksen ylimmän osan pois, mutta siihen sen kuitenkin jätin.

No, nuo vaiheet olivat siis toukokuussa. Olin juttuakin alkanut silloin kirjoittaa ja paitapuuhaankin rupesin. Tapani mukaan yksinkertaistin hommaa taas paljon, vähän liikaakin, enkä tehnyt oikeastaan muuta, kuin lyhensin hihat. Vaan enpä ollut tyytyväinen siihenkään. Hihat jäivät liian pitkiksi ja vein tekeleen lumppulaatikkoon.

Nyt on heinäkuun puoliväli. Päätin hakea sen sieltä uudestaan katsottavaksi, josko siitä kuitenkin jotakin tulisi. Ollessamme Mikkelissä käymässä ihastelin kaupoissa tuontapaisesta raitakankaansta tehtyjä 80-luvun tyylisiä puseroita. Ja eilen Joensuun Prismassa katselin siniraitaista puseroa, jossa oli tehty tarkoituksella ylipitkät hihat, ja sitten vain pikku ompeleilla tehty useita laskoksia, jolloin hiha oli lyhentynyt sopivaan pituuteen ja saanut siinä samalla vähän jotain erikoisuutta itseensä. Niinpä siis minäkin kokeilemaan jotain yksinkertaista lisälyhennystä tekeleeni hihoihin.

--- Vielä valmiista puserosta. Todellakin krymppäsin hihansuihin ryppyjä, mutta sekään ei ollut sellaisenaan hyvä. Vielä piti olkasaumoista leikellä kangasta ja se ei mitenkään erinomaisesti tullut tehtyä. Mutta samapa tuo. Käytettävä kumminkin on. Ja sehän on pääasia. Varmaan juuri farkkujen kanssa käytän, mutta on minulla valkoinen salsahamekin, jolla saan tuon käsityölehden kuvan kaltaisen asun aikaiseksi. Kokeilin sitäkin jo, mutta kuvatouhuun en viitsinyt enää ruveta.


tiistai 28. toukokuuta 2019

Punaruskeaa: Neuletakki ja hame


Tässä on nuo kaksi vaatetta, jotka sain eilen kirpparin ilmaisrekistä.


Neuletakki on InWear. Materiaali on villaa/akryyliä, joita kumpaakin yhtä paljon. Napit on helmiäistä. Hame on jonkun itsetekemä ja se on kuminauhavyötäröinen. Hameen kangas on ryppypintaista. Materiaali jää arvailujen varaan. Mukavaa joka tapauksessa.


Olen niin tyytyväinen, että sain tuon hameenkin, sillä se on kesäinen ja mukavantuntuinen yllä. Sopii hyvin neuletakin väreihin, josta syystä sen rekistä mukaani otinkin. Monet  entisistä vaatteistani ovat käyneet epämukaviksi kitjakkeiksi, joten täydennystä tuli sopivasti. Kengät on merkkiä Marja-Leena ja olleet blogissa ennenkin.

---
Jos huvittaa lukea siitä kun löysin nämä, ja sen päivän jutuista muutenkin, niin tässä on: https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2019/05/kun-meilla-on.html

sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Oikein tätityylillä: Violetinkirjava hame ja mustat kengät


Ylläni siitä taannoin kirppiksen ilmaislaatikosta ottamani kirjava hame.

Hame on jonkun omatekemä. Mitä vuosikymmentä tuo nyt on? 80-lukuako  kenties? Silloin ainakin harrastettiin tuollaisia kuminauhavyötäröitä ja hameen väritkin mielestäni sopisi siihen vuosikymmeneen. Hame on varsin mukava yllä hyvin joustavan vyötärökuminauhan ansiosta.

Kengät on kotimaiset Janitat ja aitoa nahkaa. Ne on samaisen kirpparin ilmaislaatikosta otetut tällä viikolla. Oikein sellaiset  "tätikengät".  Vaan eivät jalassa olleet minulle ihan niin mukavat, kuin ensikoettamalla ajattelin. Mutta kyllä niitä käytettyä tulee, kunhan ei kovin pitkälle kävelylenkille niitä laita


Kengät Janita




perjantai 1. maaliskuuta 2019

Oranssi-ruskearuutuinen hame ja liivi

Tämän asun hame valmistui jo jokin aika sitten, mutta liivi vain muutama päivä sitten.



Kangas oli Joensuun Kontista peräisin ja hameen alaosan palat oli joku valmiiksi leikannut. Hameen yläosa piti kuitenkin itse kehitellä, joten hame on osittain oma versio. Liivin kaavan piirsin joskus yhdestä valmisliivistä.



torstai 14. helmikuuta 2019

Villaliivi virkatuista kaulahuiveista

Tämän villaliivin lähtökohtana on kaksi äitini vuosia sitten villalangasta virkkaamaa kaulahuivia. Niissä oli sama väri kummassakin, mutta huivien pituus ja leveys oli erilainen. Kuten myös käytetty virkkaus.



Pätkäisin pidemman huivin kolmeen osaan ja ommeltuani ne palat yhteen vierekkäin, muodostavat  ne liivin  takakappaleen. Lyhyempi huivi säilyi tässä projektissa aivan kokonaisena ja se tekee etukappaleiden virkaa kiertäen niskan takaa puolelta toiselle.




Näissä äidin tekemissä huiveissa oli hapsut. Lyhyemmän huivin hapsut olivat siniset ja ne ovat nyt näkyvissä etukappaleella. Pidemmässä huivissa oli turkoosit hapsut. Halusin säilyttää äidin värivalinnat ja sen vuoksi liivin etu- ja takakappaleen hapsujen väri on eri. Koska takakappaleelle tuli kolme palaa siitä pidemmästä huivista, tein niin, että siirtelin hapsuja hieman siihenkin palaan, josta ne puuttuivat vallan ja sitten lisäilin lähes samanvärisestä langasta hapsuja kaikkiin puuttuviin kohtiin. Näin hapsurivi on tasaisen epätasainen koko matkalta.

Liivin kiinnitys tapahtuu tällä hetkellä hiusnipsulla, jossa on sopivasti hammastusta, että se pysyy hyvin paikallaan. Ostin kyllä yhden lankakerän, josta saatan tehdä liiviin vielä jotakin kiinnikettä. Hauskasti bongasin sopivan lankakerän Tokmannin alekorista. Kyseistä väriä oli vain yksi kerä, joten se oli alennettu enemmän kuin muut vastaavat. Väri siinä on sellainen "siniturkoosi",  että se sopivasti voisi nivoa yhteen liivin muut käytössä olevat värit.

Tämmöinen hommeli tällä kertaa. Ja taaskin siis sellainen niskaa ja kaulaa lämmittävä...

Kuvaajana hääri tällä kertaa nuorimmainen kännykkänsä kanssa:)

lauantai 19. tammikuuta 2019

Idea 1978 käsityölehdestä: Neulerusetti

Vanhasta yhä ammentaen... Eräs 70-luvun repaleinen lehti, ilmaislaatikosta aikanaan löytämäni vuoden 1978 joulukuun Neue Mode, on ollut yksi suosikkini vaatetusideoihin. Ainakin kaksi kertaa* aiemmin olen siitä idean saanut pukeutumiseeni. Niinpä nytkin. Kaipasin ylläni olevaan paitapuseroon vähän lisäväriä, vihreää. Nimittäin alla olevan pitkähihaisen t-paidan hihat pilkistivät vajaamittaisten hihojen alta ja yläosa kaipasi samaa väriä. Muistinpa sitten tuon vanhan lehden. Siihen aikaan oli hyvin suosittuja  "neulekravatit" tai rusetit. Siis sellaiset puikoilla kudotut kapeat nauhat, jotka solmittiin nätisti kaulalle. Minä tein sellaisesta nyt oman version. Lankani oli vähän paksuhkoa enkä saa omaani edes kovin nätille solmulle, mutta tuo se kumminkin sen toivotun värin asuni yläosaan.

Hame Westerlind, pusero Privata

Puseron hihat ovat lyhyen puoleiset ja oli hankala pitää napitettuna, koska hiha kinnasi. Ratkaisin joskus aiemmin ongelman pienellä kuminauhan pätkällä... Eivätpä enää avoinna olevat hihansuut  liepota ihan valtoimenaan ja kuminauha joustaa hieman, joten on nappia mukavampi kiinnitys tässä tapauksessa.



Rusettiprojektissani lankana oli sama (Red Heart Soft) kuin taannoin tekemässäni kauluksessa. Tässä  rusetissa tarvittiin vain 6 silmukkaa ja neule on ainaoikeaa. Puikkoina minulla oli oudot kahden koon pyöröpuikot, jotka olen joskus jostakin saanut. Niissä toinen puikko on kokoa 8, toinen joku todella paljon pienempi.




En oikein ymmärrä tämän puikon ideaa ja parasta käyttökohdetta, sillä kun tällä tätä omaa värkkäystäni tein, tuli kuitenkin kerroksista tasakokoisia. Luulisi, että olisivat olleet vuorotellen isoa ja pientä. Se iso venyttää sen pienenkin isoksi, kun sillä se silmukka puikolta kuitenkin on otettava... Toimisikohan tuollainen jotenkin eriväristen raitojen kanssa paremmin. Sileäkään neule ei ollut mitenkään kovin erilaisen näköistä, kun joskus sitäkin testasin.

Ehdin tässä näiden vihreiden (kaulus ja tämä neulerusetti) välissä tehdä yhden violetin kaulanlämmikkeenkin. Ihan tarpeeseen sekin. Mutta siitä ehkä joskus toisella kertaa.

---
*Aiemmin lehdestä hyödyntämäni ideat:

 https://vaatekomerolla.blogspot.com/2017/11/asuun-mallia-70-luvun-lehdesta.html

https://vaatekomerolla.blogspot.com/2017/03/asu-70-luvun-tyyliin.html

tiistai 1. tammikuuta 2019

Hartioille lämmittävä kaulus

Tässä on sitten uuden vuoden ensimmäinen käsityö. Sain tyttäreltä lahjaksi vihreän Red Heart Soft -lankakerän; 100 g kerä. Ostin itse toisen samanlaisen, koska ajattelin ensin hartiahuivin tekemistä. Muutin mieleni, sillä minulla on jo ennestään samanlaisesta, mutta vaaleamman vihreästä langasta tehty hartiahuivi. Virkkasin siis vain isolla koukulla kauluksen ilman ohjetta, miten nyt mikäkin kerros tuntui siihen sopivammalta.


Tähän riitti yksi kerä ja siitä jäikin vielä lankaa. "Nauhat" löysin laatikostani. Ovat  joskus talteenotettua saumanleikkuujämää. Nuo kaksi pätkää yhdistin solmimalla ne kaulukseen niskapuolelle, eli niskapuolellakin on pieni rusetti.




keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Tiina polvihousut - valitettavasti itkettävän pienet :(

Löysin nämä sileää samettia olevat Tiina-merkkiset polvihousut kirpparin ilmaistangosta joskus loppukesällä.



Koon totesin pieneksi, mutta otinkin ne sillä ajatuksella, että niistä voisi tehdä jotain. Kotona kokeilin niitä... Eiväthän ne olleetkaan niin pienet, kuin luulin. Näytti mahdolliselta päästää etuosan laskokset auki ja vähän pidentää vyötärönauhaa.




Aika kului. Nyt äskettäin hain ne varastosta ryhtyäkseni toimiin. Pesin ne, koska en muistanut olinko tehnyt sitä silloin aiemmin. No, kun ne tuli pesusta, olivat ne vaan entistäkin pienemmät. Mutta en raski niistä mitään muutakaan tehdä. Joku muu saa niistä polvarit itselleen.




maanantai 26. marraskuuta 2018

Raitapusero ja keltainen hame

Heitänpä tähän väliin tämän syyskuisen asun, joka ei vielä  tässä blogissa ole ollut; toisaalla kyllä. Tuon raitapuseron tein silloin ja tässä kokeilin sitä keltaisen hameen kanssa,  joka on toinen niistä hameista, jonka kanssa puseroa aikomus olikin käyttää.



Kengät "Marja-Leena"


Kuvaajana hääri tällä kertaa toiseksi nuorimmainen:)


---

Jos nyt joku ihmettelee, miksi minulla on kaksi vaateblogia, niin tuon toisen pykäsin nimensä mukaisesti ihan Vaatekuvastoksi.   Olisin halunnut saada postilaatikkoon ihan niitä perinteisiä vaatekuvastoja ja kun niitä ei enää postilaatikkoon tipu, piti itse kehittää jotain tilalle:)


torstai 15. marraskuuta 2018

Sinivalkoinen rimpsuhelmainen pusero kolmesta palasta


Pusero omatekoinen, hame Seppälän.





Puseron trikookangaspala tuli ostettua Kontista maanantaina. Tiistaina piirsin kuvan aikomuksestani. Torstaina puserosta tuli käyttökuntoinen. En tiedä, onko se jo valmis...  Voi olla, että kaulukselle teen vielä jotakin. Se voisi olla tarpeen senkin vuoksi, ettei se veny.




Vanhaa t-paitaa apuna käyttäen leikkasin puseron yläosan. Etu- ja takakappaleet ovat samanlaiset. Kappaleiden yläreuna on suora. Muuta leikattavaa kankaassa ei ollutkaan, kuin kuvassakin näkyvä sivusaumojen leikkaus ja sitä edeltänyt rimpsun leikkaaminen, joka jo ensiksi tuli tuosta kankaan reunasta erilleen leikattua.




tiistai 23. lokakuuta 2018

"Western-hame" pussilakanasta - vuoden 1980 kaavalla

Itse kylläkin nimesin tämän hameen valmistuttuaan "Preeriahameeksi." Syystä siitä, että toi mieleeni "Pieni talo preerialla" -sarjan, koska hame on minulle niin pitkä, ihan nillkkoihin asti ulottuva. Malli on Suuri Käsityökerho -lehdestä 4/1980.



Päätin tehdä eräänlaisen "koeversion" tästä mallista, jota jo nuorena ihailin. Sehän ei maksa mitään, kun ottaa käytöstä hylätyt pussilakanat esiin ja kangasta on sitten riittävästi. Kankaan kuviointikin sopi aiheeseen riittävän hyvin. Helmaröyhelöiden valtavan pitkä rypyttäminen oli juuri niin ärsyttävää, kuin sen ajatella saattoikin, mutta tulipa tehtyä. Homma oli kyllä välillä pöydällä odottamassa. Ehdin siinä välillä tehdä  sen taannoin valmistuneen harmaan hameen, samoin lepakkohihaisen puseronkin. Mutta koska halusin tämän kangaskasan pois pöydältäni, jatkoin muutama päivä sitten hameen tekoa. Vyötärökaitaleen korvasin leveällä kuminauhalla. Ei tarvinnut vetoketjua. Tässä hameessa on taskut sivusaumoissa.


Taskut on sivusaumoissa.

Helmassa on kaksinkertaiset röyhelöt.

Helma on leveä! Vrt. maton leveyteen.

Suuri Käsityökerho 4/1980


Ihailin tätä jo aikanaan, mutta en silloin sitä tehnyt. Kysyinkin nyt  itseltäni, että miksi en? Luullakseni syyt olivat silloin samat, kuin olisivat voineet olla nytkin: ei ehkä niin tavalliseen arkeeni sopiva, menee kangasta todella paljon, kova homma tuossa helman rypytyksessä...

Olisin itse asiassa halunnut koko asun. Minulla olisi ollut  jopa tummansinistä, joskus kirpparilta ostettua terenauhaa puseroon laitettavaksi. Nyt vain taitaa olla niin, ettei sitä kangasta ole  enää puseroon riittävästi. Täytyypä tutkailla vielä asiaa. Mutta sitä odotellessa, isukin vanha paita (ajalta DDR) saa ajaa yläosan virkaa hameen kanssa. Sainpa aikaiseksi senkin, että korjasin tuohon paitaan vuosia sitten tekemäni hihojen lyhennyksen kunnollliseksi. Nyt minulla  oli malttia ratkoa rannekkeet irti ja laittaa saumavarat rannekkkeiden sisään, eikä niin kuin silloin  aikoja sitten tehdessäni, että hiha vain rannekkeen yltä poikki, vähän siksakkia leikattuihin reunoihin ja ommel siihen. Siistiltä sekin päältä näytti, mutta jos hihat oli käärittyinä, se laitos oli ruma. Nyt on parempi.








Vähän jäi nyt mietityttämään, että kuinkahan hame kestää... kun kangas oli jo monia vuosia ollut käytössä. No, sen näkee sitten, kun käyttää.

Joku kerta pitäisi otattaa tästä ihan asukuvakin. Kunhan viitsin hakea ne länkkärisaappaatkin varastosta... ja sää on sopiva... ja mokoma laittautuminen muutoin huvittaa:)



torstai 18. lokakuuta 2018

Lepakkohihainen sifonkipusero




Pusero on omatekoinen ja materiaali on sifonkia. Helma puserossa on pitkä ja se on pidempi takaa.  Luulen, että sopii hyvin farkkujenkin kanssa.

Mieleeni tuli  ostamaani kangasta katsellessa pitkä ruskea hameeni ja se, kuinka samankaltaisen hameen kanssa pidin yli 25 vuotta sitten puseroa, joka tämän nyt ostamani kankaan kuvioinnista tuli mieleen. Ja näyttääpä nuo hihatkin aika leveät olleen... Silloin kauan sitten materiaali oli lämmin ja vähän pörröinen.


Kuva 90-luvun alusta.


perjantai 12. lokakuuta 2018

Harmaa talvihame vuoden 1984 kaavalla

Minulla on vanhat käsityölehdet täyttäneet sen paikan, joka ennen oli vaatekuvastoilla. Noista vanhoista lehdistä joskus saa vinkkiä omaankin pukeutumiseen.  Nyt keksin mitä teen yhdestä harmaasta kankaasta, joka minulla on jo muutaman vuoden ollut säilössä. Kangas on kirpparihankinta.




Hameen etuosa on ohjeen mukainen muuten, mutta vyötärölle en laittanut muotoiltua vyötärökaitaletta, joka siihen olisi kuulunut, vaan kapean suoran. Olisin kyllä tykännyt muotoillusta ja olin sen jo leikannutkin valmiiksi, mutta eräät seikat tekivät sen, että tein toisin. Ensinnäkin kaikki materiaalini olivat sitä, mitä kotona jo valmiina oli: kangas, vetoketju. Harmaa vetoketju oli niin jytäkkä, ettei sitä olisi voinut todellakaan laittaa keskelle taakse.




Nyt  vetoketju on sivussa. Se taas vaikutti sen, ettei jo leikattua, muotoiltua vyötärökaitaletta voinut käyttää, uusi olisi pitänyt kuitenkin leikata. Sitäpaitsi, minultapa puuttui tukikangas, enkä ruvennut sitä muustakaan värkkäämään. Kapea kaitale vyötäröllä ei tarvitse mitään lisätukia. Sehän saa tukensa  sisuksissaan olevista hameen laskoksista.  Hameessa on reilut taskut:)




Takaosan laskostusta muutin toisenlaiseksi. Tässä hameessahan etu- ja takaosa  tehtiin samoilla kaavoilla, mutta mielestäni minulle ei taakse sopinut niin leveät laskokset, kuin sinne olisi etuosan tapaan tullut. Joten kavensin keskilaskostusta ja muutenkin laitoin niitä toisin. Mutta kyllä taas huomasi, kuinka se laskosten laitto on aika ärsyttävää puuhaa. Jos jonkin pienen muutoksen tekee, on muutos tehtävä muihinkin kohtiin. Useamman kerran sain harsia ja purkaa, mutta eilen hame valmistui. 




Hameen kaava: Suuri Käsityökerho 1/1984.  Tämä on sitä aikaa, kun minulle nuorena tuli tuo lehti. Kummasti ne samat jutut edelleen vain viehättää:)


Suuri Käsityökerho 1/1984