Kun kahdesta piti tehdä yksi ... siitä tuli "härpäke"pusero

Minulla oli kaksi vajaamittaisin hihoin varustettua puseroa, jotka olivat jo parhaat päivänsä nähneet. Aikomukseni oli niistä kahdesta  värkätä yksi pitkähihainen peruspusero. Tai ei ihan sitäkään, koska puhvejakin hihoihin haikailin. Ei se ihan niin mennyt. Tulihan siitä pusero kyllä, mutta koska olin leikellyt materiaaliani taitamattomuuttani ihan  väärin, jouduin peittelemään pieleen menneitä kohtia ylimääräisillä härpäkkeillä. Ne kehnosti onnistuneita hihan yläosia ja  kainalonkohtia peittämään tehdyt härpäkkeet taitavat nyt ollakin se "paras" tai ainakin jännin osa puserosta...

Hame Westerlind, kengät Ellos, kirppishankintoja aikanaan molemmat.

 Ja sellaisia olivat myös tuunausprojektissani käytetyt puserotkin.

Jos joku sattuisi miettimään, miksi en käyttänyt entisiä puseron hihoja kaavoina, on selitykseni siinä, että halusin tosiaan jotain puhvimaista hihoihin. Olin piirrellyt siihen vaatepiirroskirjaani joitakin kuviakin. Sitten menin leikkaamaan puseron kainaloista huonoiksi menneet kohdat pois, tavalla, jota en sitten osannut lainkaan ottaa hihoja tehdessäni ollenkaan oikealla tavalla lukuun. Eikä sitä kangastakaan ollut tarjolla ylettömästi. Niinpä siis puserossani on erittäin huonosti istuvat, vääristä paikoista liian löysät hihat, ja liian tiukka puseron yläosa muutoin. Periaaatteessa puseroa voi käyttää, mutta jonkin verran se ärsyttää minua... kunnes siihen ehkä tottuu, tai tekee sille vielä jotain. "Krympsyt" eli rypytyksiä (eivät näy näissä kuvissa) teinkin jo hihojen yläosaan  vähän parantamaan tilannetta. Nyt tuntuu, että se saa olla jo. Jää nähtäväksi.

Villatakin kaulus kuin 80-luvulta - entinen villatakin helma muuttui irtokaulukseksi

Tämä on tuunaus. Kyseinen irtokaulus on saanut alkunsa villatakin helmasta. Tein tuon villatakin muutama vuosi sitten lyhyempänä versiona. Halusin siitä myöhemmin pidemmän, ja niinpä tein koko helman vyötäröltä alaspäin uudestaan. Siitä jäi silloin se entinen helma pitseineen. Noin kolmasosa  siihen oli tehtävä lisää, jotta siitä sai sopivan kauluksen, eli hartialämmikeen. Kiinnitys nauhalla tai napeilla. 

Mistä 80-luvun keksin tähän vetäistä?  No siitä, kun katselin kaulusta noin napitettuna villatakin kanssa. Se toi mieleeni minulla aikanaan olleen valkoisen, ohuen neuletakin, jonka äiti oli ostanut minulle. Siinä oli tuontyylinen kaulus. Ystävälläni oli myös joskus pusero, jossa oli kaulus samalla tyylillä.

Entisen helman jatkamiskohta näkyy yllä olevassa kuvassa hyvin. Se on tuossa yläosan - 1 oikein, monta nurjaa -resorin,  keskellä.

Tässä linkki vanhaan  juttuun villatakista: https://vaaranlaella.blogspot.com/2017/01/villatakki-poikki-ja-pinoon.html

Pieni"vyötasku"

Ostin joskus kirpparilta tällaisen vyöhön pujotettavan "taskun". Meinasin jo taannoin heittää tämän roskiin, kun ei ole tullut käytettyä ja on aika kärsineen näköinenkin yläreunan taitteesta. Muutin sitten mielenti ja jätin lojumaan pöydälleni. Nyt päätin kokeilla tämänpäiväisen vaatetukseni kanssa. Tämä oli tarkoitettu leveämmälle vyölle,  kuin mitä minulla tässä on, mutta on käytettävä sitä, mitä kotoa löytyy. Vyön leveydellä ei muuta väliä ole, kuin se, että jos vyö on sille tehdyn "vyölenkin" mittojen mukainen, se pysyy paremmin oikeassa asennossa.

Joskus voisi tehdä tätä mallina käyttäen toisenvärisen taskun. 

Tässä on kivoja nuo niitit ja hapsut.

80-luvulla tämäntyyppiset vyötaskut, tai miksi niitä nyt kuuluikaan nimittää, olivat hyvin yleisiä. Usein sen ajan käsityölehdissä tämäntyyppisiä näkee. Väritys tosin on toisenlainen. Muistan minulla olleista lehdistä esim. valkoisia asuja, joissa on tällainen tasku vyöllä. On mielestäni ihan hauska lisä asuun. Tämä minun taskuni on itseasiassa lapsille tarkoitettu. Mistäkö tiedän? Siitä, että nepparissa on hepan pää, joka on erään heppakirjakerhon merkki:)

---

Leikkasin taas muutama päivä sitten tukkani paljon lyhyemmäksi. Puoliselkään ulottuva tukka on nyt hartioille ulottuva. Se oli äkkiä tuumasta toimeen touhu. Kun sitä on ennenkin tehnyt, siihen uskaltaa ruveta. Taisi noin vartti vissiin mennä varsinaiseen leikkuuseen. Ja fixausta, eli esiinpistävien hiussiipakkeiden poisnipsimistä, on tietysti jälkeenpäinkin tehty. Leikkuujälkeä ei missään "Hair"-ohjelmassa palkittaisi, mutta kelpaa minulle. 

"Pellavainen" jakku - kappaleina ostettu

Ostin tämän jakun muutamia vuosia sitten valmiiksi leikattuina osina kirppikseltä Pomarkusta. On kiehtovaa katsoa mitä tuollaisista yllätysostoksista syntyy. Tämmöinen tuli niistä paloista.

Siinä oli siis mukana kaksi etukappaletta, takakappale, hihat ja kauluksen takaosaan pieni kaitale. En tiedä sitten, olinko varmasti bongannut siitä kirppiksen laatikosta kaikki osat.

Jakku niistä kuitenkin saatiin. Tämä on vähän outo. Jakku voisi olla 80-lukua... muhkeista hartioista päätellen. Hartioissa on nimittäin leveyttä isommallekin ihmiselle, mutta helma taas onnettoman kapea hartioihin nähden. Ja minä vielä laitoin tähän kotoa löytämäni olkatoppaukset. Miksi vielä nekin?, voi joku kysyä. No, ei se ainakaan parempi ollut ilman niitäkään, koska sitten hihat roikkui vielä enemmän. Olalta voisi tietysti pienentää jakkua joskus.

 Etureunat ompelin vain tuollaisella "siksakilla" kapean käänteen päälle.

Saa nähdä, jääkö tämä tälleen. On ollut jo jonkun vuoden valmis, mutta käyttöä ei juuri ollenkaan. Joko teen tästä jotain muuta, tai sitten tämä vain vaatii sen totutteluajan - joka minulla toisinaan on joihinkin vaatteisiin varsin pitkä.  Mutta tulipahan tätä nyt joku päivä sitten pidettyä. Oli sopivan viileä pidettävä sinä päivänä. Toisin kuin neuletakki, joka liian tiiviisti meni käsivarsia pitkin.

Yksi lempitakki oli lähes pilalla...

Sininen samettibleiserini oli päässyt varastossa ottamaan aurinkoa ja haalistumaan hihastaan kamalan näköiseksi. Ajattelin takin olevan jo aivan pilalla. Rupesin kuitenkin kokeilemaan haalistumaan peitteeksi muutamia juttuja. Haalistuma vain oli niin laajalla alueella, että jos sen kokonaan olisi peittänyt, se taas olisi ollut hölmön näköinen viritelmä. Monen kokeilun jälkeen päädyin yhteen pitsikoristeeseen, joka peittää haalistumasta vain osan. Iso osa jää ilman peitettä, mutta usein se osa onkin aika piilossa, osittain käsivarren sisäsivulle jääden.

Osaa pahasta haalistumasta peittää nyt pitsi.

En olisi tähän takkiin mitään pitsiä kaivannut, vaan jotain muunlaista mieluummin. Mutta tämä oli nyt kelvattava, jotta takkia tulee käytettyä. Eilen illalla ompelin pitsin kiinni. Ja tänään oli minulla tämä vaatetus kauppareissullamme.

Vielä tänään tarkeni näin, mutta kohta joutuu se aika, kun täytyy taas pynttäytyä  lämpimiin kuteisiin. Johan niistäkin aamuista on saatu jo maistiaisia.


-----

Joskus aiemminhan olin jo leventänyt takkia sivuista. Takin kyljissä on siis vaaleanruskeat levennyskaitaleet. Jos tämä ei olisi ollut lempitakkini, ei sen eteen olisi olisi tällaisia puuhastelujakaan tehty.

Kun sukkakato oli käynyt...

Sukat on katoavaista sorttia; hajoaa helposti, päätyy toisten kinttuihin, tai sullotaan odottamaan muuten parempia aikoja kaapin ylähyllylle. Jotkut sukat löysin kyllä, mutta en  tykännyt yhdistää niitä ylläni olevaan hameeseen. Vaan löysinpä mainitulta ylähyllyltä yhdet pidemmät, mutta kantapäistä risat sukat. Päätin tehdä niistä lyhyet sukat.

Tässä alla toinen on jo tehty.

Ensin leikkasin risasta sukasta kärkipäästä pätkän pois.

Kun myös se risa kantapään alue oli poisleikattu, oli seuraavat vaiheet tässä alla.

Sukat valmiina. Näitä voisi pitää kummin päin tahansa, mutta minä pidän enemmän tuosta oikeanpuoleisesta tavasta, jolloin terä ei ole kokonaan raitaista.  Tuo sukan kärjen vaalea alue on sitä entistä kantapään ehjää osaa.

 Nyt on sukat käytössä "preeriahameen" kanssa.

Raitapusero Alpha ja omatekoinen hame

Tämä kesäpusero tuli ostettua Tokmannista jo juhannuksen tienoilla hintaan 7,50 e. Mutta jo ostaessani tiesin, että yläosaa täytyy vähän kurtata pienemmäksi. Ehdin jo ajatella, että tulikin moinen ostettua, kun näytti etten sitä saa aikaiseksi tänä kesäkautena korjattua. Vaan nytpä se on tehty, ja helpommalla kuin kuvittelin homman olevan. Edestä ja takaa saumakohtiin vain tein pienet sisäänotot.

Tykkään kovasti tämän puseron tyylistä, siinä kun on tuo kiva helmaliehukekin.

Hamehan oli omatekoinen aikoja sitten tehty. Jalkineina taas supikkaat. Ne nyt vain tuntui värinsäkin puolesta sopivimmalta tähän.

Mustavalkoinen "Kati" - mekko

Minä ajattelin pukea taannoin tämän mekon ylleni punaisten korkokenkien kanssa ihan vain sitä varten, että saisin tästä kuvan, ja sitten hankkiutuisin eroon siitä... Sillä en ole tykännyt käyttää tätä. Mutta jo tämän aikomuksen ilmaistuani, yksi tyttäristä kysyi, josko se hänelle sopisi. No, minä siihen sitten, että mieluitenhan minä aina heille...  jos vain he tykkäävät ja heille sopii.

Mekon materiaali on joustavaa polyesteriä. Mekko on  malliltaan leveää "yöpaitamallia", mutta mekkoon kuuluu vyö.

No, otettiinpa sitten ne kuvat. Ja kuvassa se näyttääkin olevan ihan ok. Mutta ehkä se vaatikin vain ne korkokengät... Onhan se vähän eri, kuin kotona lätkytellä sisällä paljain varpain yöpaitafiiliksissä:)  Niinpä mekko kaiketi jääkin vielä meille, vaikka isännälle kuvaustouhua puuhastellessani julistin, että sen jälkeen tämä saa lähtöpassit. Isäntäkään ei ole tästä tykännyt. Mutta hänenkin mielestään tämä oli parempi, kun oli ne korkkarit...

"Preeriahame"

Tein tämän hameen puolitoista vuotta sitten 80-luvun kaavalla. Varmaan yhden käden sormilla laskettavia ovat ne kerrat, jolloin tämä minulla on ollut yllä, ennen kuin nyt. Nyt vasta olen tämän ottanut ikäänkuin käyttöön. Sellaista se minulla monesti on, että ottaa aikansa. Tästähän tuli minulle turhan pitkä, mutta juuri senpä takia se  tuntuukin, kuin "Pieni talo preerialla" -sarjasta reväistyltä. Carolinekin saattaisi nykyään yhdistää hameeseen t-paidan ja neuletakin... ellei sitten kulkisi ihan farkuissa:)

Kyseinen sarjahan on muuten katsottavissa Yle Areenassa.  Tästä pääset katsomaan..

Olen tällä viikolla käyttänyt tätä kotosalla. Ei mikään kätevin vaate, jos jotain aikoo tehdä. Esim. jos pyykkikoreja pöyhin, on paras kääräistä hameen vyötäröllä olevaa leveää kuminauhaa ainakin yksi, ellei kaksikin kierrosta sisäänpäin, niin hameen helma nousee enemmän lattiasta ylös. Ettei kumarrellessa lattiaa ja pyykkikasoja laahaa. Pienellä kävelylenkillä kun näillä osin ruohottuneilla teillä kävelee, niin tekee mieli myös vähän pitää käsin helmoja kurissa, etteivät kovin vaikkapa punkkeja keräisi mukaansa. Mutta muutoin ollut ihan kivakin pidettävä viileämpinä kesäpäivinä.

Tässä vielä yksi piirretty versio siitä, kun minulla oli isän vanha paita tämän hameen parina.

Piristävää punaista - ja supikkaat

Hame on ihan kuminauhavyötäröinen  ja jonkun omatekoinen. Bongattu joskus kirpparin ilmaistarjonnasta. Supikkaatkin on joskus kirpparilta ostetut ja ovat Töysän kenkätehtaan valmistamat.

---
Joskus viime viikolla minulla oli näiden kuvien vaatetus. Eilenillalla, kun ukkosti, satoi ja oli tuulista, nosti kova tuulenpuuska molemmat ylimmässä kuvassa olleet, ja yhä tyhjinä olleet, kukkalaatikot pois paikoiltaan ja lennätti ne maahan. Toisesta laatikosta lohkesi kulmasta paloja pois. Olisi pitänyt vaikka kiviä tai jotain muuta laittaa laatikoihin painoksi, kun ei niihin ole tullut mitään istutettua.

Melkein kuin mekko... palloa, neliöitä, raitaa

Edestä tämä yhdistelmä saattaa erehdyttää luulemaan kyseessä olevan mekon. Vaan eipä ole. Yläosan ja alaosan kankaatkin ovat ihan erilaista tyypiltään: yläosa trikoota, alaosa kangasta.

Yläosa on kolmesta trikoopalasta tehty pusero: etu- ja takakappaleet, sekä helmaröyhelö. Alaosa on kangaspuserosta tehty hame. Sen materiaalina käyttämäni kirppispuseron käänsin tätä tehdessäni ylösalalaisin. Ja helman erikoinen muoto tuleekin juuri siitä puseron yläosasta ja hihoista.

Kengät: Marja-Leena.

Isä ompeli yli 50 vuotta sitten minulle samanlaisesta kankaasta housut.