Vanhat Ernamon talvikengät - ihan kunnon karvavuorilla!

Nämä nappasin kirpparin ilmaislaatikosta. Kotona vasta huomasin tuon viillon, joka toisessa kengässä näkyy, mutta se ei haittaa käyttöä. Nämä tuntuivat ihanalta jalassa. Korkolaputkin on muuten hyvät, mutta liukkaat. Mutta eihän näitä ole pakko kaikkein liukkaimmilla keleillä jalkaansa laittaa.  Kotona sitten vielä tyttärille esittelin, että millaiset kunnon karvavuorit talvikengissä ennenvanhaan oli:) Nythän monet nuoremmat ihmiset eivät käytä talvijalkineita lainkaan. Ihan kuin ihmiset eivät täällä pohjolassa tarvitsisi lämpimiä talvijalkineita tai muutakaan lämmintä vaatetusta enää. Paitsi ehkä takin. Ennen muuten talvitakitkin oli oikeasti pitkiä, ainakin puolisääreen, eikä vain sellaisia puolipitkiä, polveen asti ulottuvia. No, nyt eksyin aiheesta. Mutta palatakseni takaisin kenkiin, mainitsen vielä sen, että näissä on vetoketjut sisäsivulla. Ja se on kokopitkä vetoketju. Ei sellainen vajaamittainen, jollaisia nykyään varrellisissa kengissä usein on.

Mutta olisin kyllä halunnut löytää enemmän tietoa tuosta Ernamon kenkätehtaasta. Melkein olematon oli tietosaaliini, kun netistä yritin jotain etsiä. Vanhan tehdasrakennuksen kuvan kyllä näin. Ja joku tulipalo oli ollut joskus, mutta milloin tehdas aloitti ja kuinka kauan toimi, siitä en edelleenkään tiedä mitään. Ottaisin mielelläni tietoa tästä asiasta vastaan. Itse olin Pomarkussa kenkätehtaassa töissä viiden vuoden ajan vuosina 1979-1984, joten siitäkin se kiinnostus saada lisätietoa suomalaisesta kenkätehtaasta varmaan juontaa.

Tylsään neuletakkiin kirjottu kukka

Minulla on ruskea neuletakki, joka on käytännöllinen ja mukava käytössä. Se on  kuitenkin ollut melkoisen tylsän näköinen. Piristin sitä kirjomalla siihen kukan. Kukka on mustasilmäsusanna. Kirjomus, ja sitä ennen sen mallina ollut piirustus, sai alkunsa vesiletkun ympärille kasvaneesta mustasilmäsusannasta.

Neuletakki ilman kirjomusta. 

Kukka pyykkikoneen vesiletkun ympärille kietoutuneena.

Jos ei olisi jäänyt yksi maitopurkkiin istutettu kukka kesäaikaan sisälle kylppärin ikkunalle, ei olisi tätä kirjomustakaan nyt...

Keltaisen Kielo-jakun hieman muutettu muoto

Kielo -jakku, muutettu muoto.

Tämä Kielo-jakku on joskus löytynyt kirppiksen ilmaislaatikosta. Ajatus oli ensin johonkin ristipistojuttuihin se käyttää, sillä kangas on kudokseltaan pieniruutuista. Rupesin kuitenkin haluamaan jakkua ihan käytettäväksi.  Olihan siinä vähän epätavallinen kauluskin ja kiva väri. Jakku oli kokoa 36, mutta sen mitat eivät olleet lainkaan minun kropalleni. Jakku oli liian leveä yläosasta ja muotolaskokset minulle ihan väärällä kohdalla. Jouduin pitkään pähkäilemään muutoksia jakkuun. Vihdoin sain valmistakin. Ei mitään ompelijatasoa tekemäni muutokset, mutta nyt huvittaa kuitenkin käyttääkin tätä.

Mitä sitten tein? Otin olalta sisään saumoja, jotta saisin muotolaskoksia nousemaan vähän ylemmäs. Niiitä ei voinut korjata vain avaaalla niitä ja tekemällä uusia, sillä jakun rintamuotolaskokset oli ommeltu siten, että ylimääräinen kangas oli leikattu ommeltaessa pois. Hihojen "ylijääneen" kankaan laskostin olalle. Poistin  myös valetaskun "valenestuukeineen", että jakku sopisi paremmin eriväristen vaatteiden kanssa. Tein myös eteen koko etuosan mittaiset muotolaskokset, jotka jatkuvat hieman takakappaleellekin.

Olkatoppauksetkin meni vaihtoon. Ne eivät tainneet noissa yllä olevissa kuvissa vielä olla paikoillaan. Löysin kätköistäni jostakin puserostani kauan sitten jääneet kukalliset ja entisiä olkatoppauksia pienemmät ja myös parempikuntoiset tähän laitettavaksi.



Alla jakku alkuperäisessa  muodossaan.

Jakun materiaali on polyesteriä. En tiedä jakun ikää, mutta yksi veikkaus minulla on. Olisiko jakku 90-lukua? Hieman samanoloinen jakku osui silmiini täällä/ Vintagevaatekauppa Niin Mua.

Rannekkeet - eripariset ja jämälangoista

Siitä pti tulla huivi... mutta tulikin rannekkeet.

Rannekkeet itse tehdyt, Hame Westerlind, Nilkkurit Ellos

Kyllästyin aika pian sitä huivia tekemään ja isäntä  se oli, joka sitten keksi, että voisin tehdä siitä ranteenlämmittimet. Ja hyvä oli, että tartuin siihen ideaan, sillä minulla on sellainen "pitkähihainen" paita, jonka kaveriksi ne olisivat muutama päivä  sitten jo olleet tarpeenkin.

Mutta lankojen päättely oli ärsyttävä aloittaa. Alkuun päästyä sekin homma ihan meni:) Alla olevassa kuvassa melkein kaikki onkin jo päätelty.

Vastavalmistunut kahden palan trikoopusero

Pusero oli aloitettu jo aikoja sitten, mutta makoili keskeneräisenä pöydälläni tähän päivään asti. Nyt on sitten valmis. Trikoo oli ostettu muistaakseni Kontista.  Pusero on aiottu jo alunperin yhdelle tyttärelle, mutta jos hän ei siitä innostu, on ilmaantunut  muita halukkaita puseron käyttäjiä... :) 

Syyskesän piristys - pitsiasu verhosta

Näin Löytöpuodissa jokin aika sitten kivan verhon. Sitä kotona muistellessa piirsin kuvan asusta, jollaisen siitä mielikuvitukseni loihti. Muutama päivä sitten kävin ostamassa sen verhon hintaan 3 euroa. Eilen valmistui pusero ja hame.

Alunperinhän asusta oli aikomus tehdä päällysmekko, mutta muutin suunnitelmaa ja tein puseron ja hameen. On käytännöllisempää niin, kun osia voi käyttää erikseenkin. Alla pusero saman mustan hameen kanssa.

Puseron teossa käytin samaa kaavaa, lyhennettynä versiona tosin ja ilman hörhelöitä, kuin millä olen aiemminkin puseroita tehnyt: sifonkipusero ja beige ruusuasu.

Hametta aloitellessani kaivoin esiin myös  tämän 50-luvun kaavapaketin,  josta kuvittelin saavani apua, mutta joka lähinnä ideana saattoi olla, koska kaavapaketissa onkin tallella ainoastaan yksi osa eli takakappaleen puolikas. Joka oli suora kappale. Toivon, että voisin kehitellä joskus sentapaisen  yläosan johonkin mekkoon kuin kyseiseeen kaavapakettiin kuuluu.

Tein joskus aiemminkin valkoisesta pitsiverhosta päällyshameen.

Raitaa ja brodyyriä 80-luvun tyyliin

Olin katsellut, että nykyään on kaupoissa samantyylisiä paitoja kuin 80-luvun käsityölehdissä. Niinpä minullekin tuli hinku saada sellainen. Kangasta ei tarvinnut ostaa, kun oli vanhasta paidasta mahdollisuus tehdä. Hihoja lyhensin, köpelönpuoleisesti onnistui, mutta ei se noin löysässä haittaa. Hihansuissa on pätkät brodyyrinauhaa. Kaulukseen löysin laatikostani joutavan, valkoisen ja valkoisella kirjaillun kauluksen, joka ei ollut löytänyt paikkaansa muualta.

Harmittaa vain kun en taaskaan omalla  kameralla kuvia saa. Kameran on/off -nappi lakkasi toimimasta. Nämä kuvat on tyttären kännykällä ottamia, enkä kovin usein jaksa puljata tällä systeemillä kuvien kanssa, koska kuvat eivät tule koneelle yhtä helposti saataville, kuin kuvat omasta kamerasta. Paidan hartioille ompelemani kauluksen yksityiskohdat eivät harmikseni näy näissä kuvissa ollenkaan. Mutta kyseisen kauluksen voi nähdä täällä;  jutusta, jossa oli muitakin kauluksia. Tähän paitaan liittyvä kaulus on siellä kakkoskuvassa; se kankainen kaulus.

Alla olevat höpinät olin enimmäkseen jo aiemmin kirjoittanut puserohommaa suunnitellessani. Olkoot nyt nekin luettavissa tässä, vaikka nuo valkoiset brodyyrikankaat eivät  tähän työhön lopulta päätyneetkään.

----

Löysin Kontista toukokuun lopulla pari brodyyrikankaan palaa. Ne eivät olleet keskenään ihan samanlaisia, mutta ei se haitannut. Minulla rupesi pyörimään päässä eräs 80-luvun käsityölehdessä oleva paita. Kyseessä oli  malli Suuri Käsityökerho -lehdestä 6/1981: siniraitaisesta kankaasta brodyyrikoristeinen  pitkä paita. Ja sen lehden kanssa on samassa kuvassa myös  kuva Suuri Käsityö -lehden numerosta 9/1984. Siinä oli kilpailun mainoskuva, jossa tytöllä on siniraitainen Marimekon mekko. Näytti kivalta sekin.

Suuri Käsityökerho -lehti:  6/1981 ja 9/1984

Raitakangas miesten paita, brodyyrikankaat Kontti

Olin jo pitkään katsonut sitä käsityölehden paitaa vähän "sillä silmällä". Raitakangasta minun ei tarvinnut ostaa, sillä minulla oli saatuna yksi siihen sopiva miesten paita. Mallailin paitaa päälleni, jotta näkisin mitä se vaatisi. Piirsin lehdestä oikein kaavatkin, mutta kun vertailin niitä paidan mittoihin, olivat ne yllättävän lähellä toisiaan. Päätin sitten, että en rupea paitaa muutoin leikkaamaan, kuin mitä ihan on pakko. Eli hihat oli lyhennettävä. Tarkoitukseni oli  brodyyrikoristeet ommella paitakankaan päälle. Ja jos tarvis olisi,  niin leikkaisin sitten brodyyrin alta siniraitaisen kankaan pois. Kauluksestakin  pähkäilin, otanko paidasta kauluksen ylimmän osan pois, mutta siihen sen kuitenkin jätin.

No, nuo vaiheet olivat siis toukokuussa. Olin juttuakin alkanut silloin kirjoittaa ja paitapuuhaankin rupesin. Tapani mukaan yksinkertaistin hommaa taas paljon, vähän liikaakin, enkä tehnyt oikeastaan muuta, kuin lyhensin hihat. Vaan enpä ollut tyytyväinen siihenkään. Hihat jäivät liian pitkiksi ja vein tekeleen lumppulaatikkoon.

Nyt on heinäkuun puoliväli. Päätin hakea sen sieltä uudestaan katsottavaksi, josko siitä kuitenkin jotakin tulisi. Ollessamme Mikkelissä käymässä ihastelin kaupoissa tuontapaisesta raitakankaansta tehtyjä 80-luvun tyylisiä puseroita. Ja eilen Joensuun Prismassa katselin siniraitaista puseroa, jossa oli tehty tarkoituksella ylipitkät hihat, ja sitten vain pikku ompeleilla tehty useita laskoksia, jolloin hiha oli lyhentynyt sopivaan pituuteen ja saanut siinä samalla vähän jotain erikoisuutta itseensä. Niinpä siis minäkin kokeilemaan jotain yksinkertaista lisälyhennystä tekeleeni hihoihin.

--- Vielä valmiista puserosta. Todellakin krymppäsin hihansuihin ryppyjä, mutta sekään ei ollut sellaisenaan hyvä. Vielä piti olkasaumoista leikellä kangasta ja se ei mitenkään erinomaisesti tullut tehtyä. Mutta samapa tuo. Käytettävä kumminkin on. Ja sehän on pääasia. Varmaan juuri farkkujen kanssa käytän, mutta on minulla valkoinen salsahamekin, jolla saan tuon käsityölehden kuvan kaltaisen asun aikaiseksi. Kokeilin sitäkin jo, mutta kuvatouhuun en viitsinyt enää ruveta.

Punaruskeaa: Neuletakki ja hame

Tässä on nuo kaksi vaatetta, jotka sain eilen kirpparin ilmaisrekistä.

Neuletakki on InWear. Materiaali on villaa/akryyliä, joita kumpaakin yhtä paljon. Napit on helmiäistä. Hame on jonkun itsetekemä ja se on kuminauhavyötäröinen. Hameen kangas on ryppypintaista. Materiaali jää arvailujen varaan. Mukavaa joka tapauksessa.

Olen niin tyytyväinen, että sain tuon hameenkin, sillä se on kesäinen ja mukavantuntuinen yllä. Sopii hyvin neuletakin väreihin, josta syystä sen rekistä mukaani otinkin. Monet  entisistä vaatteistani ovat käyneet epämukaviksi kitjakkeiksi, joten täydennystä tuli sopivasti. Kengät on merkkiä Marja-Leena ja olleet blogissa ennenkin.

---
Jos huvittaa lukea siitä kun löysin nämä, ja sen päivän jutuista muutenkin, niin tässä on: https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2019/05/kun-meilla-on.html

Oikein tätityylillä: Violetinkirjava hame ja mustat kengät

Ylläni siitä taannoin kirppiksen ilmaislaatikosta ottamani kirjava hame.

Hame on jonkun omatekemä. Mitä vuosikymmentä tuo nyt on? 80-lukuako  kenties? Silloin ainakin harrastettiin tuollaisia kuminauhavyötäröitä ja hameen väritkin mielestäni sopisi siihen vuosikymmeneen. Hame on varsin mukava yllä hyvin joustavan vyötärökuminauhan ansiosta.

Kengät on kotimaiset Janitat ja aitoa nahkaa. Ne on samaisen kirpparin ilmaislaatikosta otetut tällä viikolla. Oikein sellaiset  "tätikengät".  Vaan eivät jalassa olleet minulle ihan niin mukavat, kuin ensikoettamalla ajattelin. Mutta kyllä niitä käytettyä tulee, kunhan ei kovin pitkälle kävelylenkille niitä laita

Kengät Janita

Oranssi-ruskearuutuinen hame ja liivi

Tämän asun hame valmistui jo jokin aika sitten, mutta liivi vain muutama päivä sitten.

Kangas oli Joensuun Kontista peräisin ja hameen alaosan palat oli joku valmiiksi leikannut. Hameen yläosa piti kuitenkin itse kehitellä, joten hame on osittain oma versio. Liivin kaavan piirsin joskus yhdestä valmisliivistä.

Villaliivi virkatuista kaulahuiveista

Tämän villaliivin lähtökohtana on kaksi äitini vuosia sitten villalangasta virkkaamaa kaulahuivia. Niissä oli sama väri kummassakin, mutta huivien pituus ja leveys oli erilainen. Kuten myös käytetty virkkaus.

Pätkäisin pidemman huivin kolmeen osaan ja ommeltuani ne palat yhteen vierekkäin, muodostavat  ne liivin  takakappaleen. Lyhyempi huivi säilyi tässä projektissa aivan kokonaisena ja se tekee etukappaleiden virkaa kiertäen niskan takaa puolelta toiselle.

Näissä äidin tekemissä huiveissa oli hapsut. Lyhyemmän huivin hapsut olivat siniset ja ne ovat nyt näkyvissä etukappaleella. Pidemmässä huivissa oli turkoosit hapsut. Halusin säilyttää äidin värivalinnat ja sen vuoksi liivin etu- ja takakappaleen hapsujen väri on eri. Koska takakappaleelle tuli kolme palaa siitä pidemmästä huivista, tein niin, että siirtelin hapsuja hieman siihenkin palaan, josta ne puuttuivat vallan ja sitten lisäilin lähes samanvärisestä langasta hapsuja kaikkiin puuttuviin kohtiin. Näin hapsurivi on tasaisen epätasainen koko matkalta.

Liivin kiinnitys tapahtuu tällä hetkellä hiusnipsulla, jossa on sopivasti hammastusta, että se pysyy hyvin paikallaan. Ostin kyllä yhden lankakerän, josta saatan tehdä liiviin vielä jotakin kiinnikettä. Hauskasti bongasin sopivan lankakerän Tokmannin alekorista. Kyseistä väriä oli vain yksi kerä, joten se oli alennettu enemmän kuin muut vastaavat. Väri siinä on sellainen "siniturkoosi",  että se sopivasti voisi nivoa yhteen liivin muut käytössä olevat värit.

Tämmöinen hommeli tällä kertaa. Ja taaskin siis sellainen niskaa ja kaulaa lämmittävä...

Kuvaajana hääri tällä kertaa nuorimmainen kännykkänsä kanssa:)

---
Lisäys 10.1.2020.  Tästä näkee myös kuvia liivistä.

Idea 1978 käsityölehdestä: Neulerusetti

Vanhasta yhä ammentaen... Eräs 70-luvun repaleinen lehti, ilmaislaatikosta aikanaan löytämäni vuoden 1978 joulukuun Neue Mode, on ollut yksi suosikkini vaatetusideoihin. Ainakin kaksi kertaa* aiemmin olen siitä idean saanut pukeutumiseeni. Niinpä nytkin. Kaipasin ylläni olevaan paitapuseroon vähän lisäväriä, vihreää. Nimittäin alla olevan pitkähihaisen t-paidan hihat pilkistivät vajaamittaisten hihojen alta ja yläosa kaipasi samaa väriä. Muistinpa sitten tuon vanhan lehden. Siihen aikaan oli hyvin suosittuja  "neulekravatit" tai rusetit. Siis sellaiset puikoilla kudotut kapeat nauhat, jotka solmittiin nätisti kaulalle. Minä tein sellaisesta nyt oman version. Lankani oli vähän paksuhkoa enkä saa omaani edes kovin nätille solmulle, mutta tuo se kumminkin sen toivotun värin asuni yläosaan.

Hame Westerlind, pusero Privata

Puseron hihat ovat lyhyen puoleiset ja oli hankala pitää napitettuna, koska hiha kinnasi. Ratkaisin joskus aiemmin ongelman pienellä kuminauhan pätkällä... Eivätpä enää avoinna olevat hihansuut  liepota ihan valtoimenaan ja kuminauha joustaa hieman, joten on nappia mukavampi kiinnitys tässä tapauksessa.

Rusettiprojektissani lankana oli sama (Red Heart Soft) kuin taannoin tekemässäni kauluksessa. Tässä  rusetissa tarvittiin vain 6 silmukkaa ja neule on ainaoikeaa. Puikkoina minulla oli oudot kahden koon pyöröpuikot, jotka olen joskus jostakin saanut. Niissä toinen puikko on kokoa 8, toinen joku todella paljon pienempi.

En oikein ymmärrä tämän puikon ideaa ja parasta käyttökohdetta, sillä kun tällä tätä omaa värkkäystäni tein, tuli kuitenkin kerroksista tasakokoisia. Luulisi, että olisivat olleet vuorotellen isoa ja pientä. Se iso venyttää sen pienenkin isoksi, kun sillä se silmukka puikolta kuitenkin on otettava... Toimisikohan tuollainen jotenkin eriväristen raitojen kanssa paremmin. Sileäkään neule ei ollut mitenkään kovin erilaisen näköistä, kun joskus sitäkin testasin.

Ehdin tässä näiden vihreiden (kaulus ja tämä neulerusetti) välissä tehdä yhden violetin kaulanlämmikkeenkin. Ihan tarpeeseen sekin. Mutta siitä ehkä joskus toisella kertaa.

---
*Aiemmin lehdestä hyödyntämäni ideat:

 https://vaatekomerolla.blogspot.com/2017/11/asuun-mallia-70-luvun-lehdesta.html

https://vaatekomerolla.blogspot.com/2017/03/asu-70-luvun-tyyliin.html

Hartioille lämmittävä kaulus

Tässä on sitten uuden vuoden ensimmäinen käsityö. Sain tyttäreltä lahjaksi vihreän Red Heart Soft -lankakerän; 100 g kerä. Ostin itse toisen samanlaisen, koska ajattelin ensin hartiahuivin tekemistä. Muutin mieleni, sillä minulla on jo ennestään samanlaisesta, mutta vaaleamman vihreästä langasta tehty hartiahuivi. Virkkasin siis vain isolla koukulla kauluksen ilman ohjetta, miten nyt mikäkin kerros tuntui siihen sopivammalta.

Tähän riitti yksi kerä ja siitä jäikin vielä lankaa. "Nauhat" löysin laatikostani. Ovat  joskus talteenotettua saumanleikkuujämää. Nuo kaksi pätkää yhdistin solmimalla ne kaulukseen niskapuolelle, eli niskapuolellakin on pieni rusetti.