Beigeä ja vihreää

Beige Naisten Pukutehdas Oy:n Nina-pusero, samoin kuin beige PTA:n hamekin, ovat olleet blogissa ennenkin. Taannoin löysin kirpparilta tuon vajaamittaisilla hihoilla varustetun Seppälän neuletakin, joka mielestäni antaa kivasti väriä tälle muutoin niin värittömälle asulle - ja vuodenajalle!

Muistin sitten löytäneeni jostain kirpparilta neuletakin väristä koristenauhaakin pitkän pätkän. Siitä leikkasin palasen ja vyöksi sen sitaisin. Tulipa kyllä jostain kumman syystä joulu mieleen...

Näissä kuteissa siis oleilin sunnuntaipäivän, jolloin hieman juhlistimme isännän kanssa ensimmäisen  tapaamisemme 26-vuotispäivää. Sen päivän epäonnisesta kakun leivonnasta voi lukea tästä: Epäonnisen leipurin kotkotukset

"Rinkeli"-hame arkisessa käytössä

Tämä on se taannoin Pielispakarin rinkelipussista ideansa saaanut hame. Silloin valmistuttuaan siitä ei tullut otettua asukuvaa, mutta tässä se nyt on - yllättävän väristen kavereiden kanssa.

 En olisi silloin mitenkään arvannut, että kelpuuttaisin hameen kaveriksi 

lilan puseron ja sukkahousut.

Vaaleat viirut kuvissa on  muuten lumisadetta...

---

Hameen tekovaiheista oli juttua tässä: http://vaaranlaella.blogspot.fi/2017/10/rinkelipussista-ideansa-saanut-hame.html

Punaisen hameen uusi, lyhennetty muoto ja vähän ajatuksia iästä

Tämä hame oli aiemmin aivan nilkkapituinen. Nyt lyhensin sen, koska sitä ei tullut pitkänä käytettyä, kuin ehkä kerran vuodessa. Nyt tästä luultavasti tulee suosikkini, sillä tykkään hameen mallista kovasti. Tämä on talvihame, sillä kangas on paksua.

Talvisaappaat  ovat Janitan ja ostin ne kirpparilta tänä syksynä hintaan 2 euroa. Korkolaput niihin pitäisi kyllä laitattaa uudet, joten tulee hintaa lisää. Saappaat ovat nahkaa. Näissä on vielä se kiva puoli, että näissä ei tarvitse vetoketjujen kanssa pelata, sillä sellaisia ei ole. Varret on jalkaansujautettavan löysät:)

Tämän jutun kuvaajana toiminut, toiseksi nuorin neitokainen, sanoi minulle viimeisimmät kuvat otettuaan: "Sulla on joka kuvassa silmät kiinni". No niin,  tässä yhdessä vain oli, mutta useassa kylläkin  silmät viirullaan, eli melkein kiinni:)

Kun muuten katselin otettuja kuvia kameralta, ajattelin että olenpa vanhentunut kovasti ihan viime vuosina. Pitäisi vetää suupielet tosi paljon korviin, jos haluasi ilmeen olevan vähemmän "maata kohti".  Välillä tekisi mieli jättää päänuppi kuvista pois kokonaan. Mutta, eikö tämä vain ole sitä, ettei ole oikein sinut vanhenemisen kanssa? Vaikka olen monesti pitänyt itseäni vanhempana ikääni, niin ei ole helppo hyväksyä sitä rypistymistä siltikään.

Satuin eilen Yle Areenasta katsomaan ohjelman New Yorkin tyylikuningattarista, eli jotain 60 - 90 vuotiaista naisista, jotka tykkäsivät vaatteista ja pukeutuivat kukin oman makunsa mukaan. Eihän kaikkien tyyli tietenkään ollut minun makuuni, mutta parasta siinä oli se, että he eivät olleet kangistuneet mihinkään toisten mielen mukaan olevaan kaavaan pukeutumisessaan. Heistä useampi koki olevansa taiteilija. Se vaatetuksen miettiminen oli heille taideteoksen rakentamista. Yksikin ajeli polkupyörällä valkoisessa reikäkoristellussa puvussaan ja sanoi, että hän sillä tavoin esittelee asuaan.

Ja tänään sitten näin Yle uutisissa Aira Samulinin ajatuksia pukeutumisesta. Hän on muodin parissa vuosikymmenet toiminut, mutta ei arvostele ihmisiä pukeutumisen perusteella. Siitä nostan hänelle hattua:) Aira itse on jo 90-vuotias (mitä ei kyllä uskoisi!) ja pukeutuu ihan omalla tavallaan.

Joten, yritetään uskaltaa itsekin, ihan oman maun mukaan:)

Asuun mallia 70-luvun lehdestä

Arkiseen käyttöön sopiva uusi talvihameeni on tässä.

Tämä vaatetus sai ideansa vuoden -78 Neue Mode lehdestä. Siinä oli mielestäni kivan näköisiä hame ja liivi -yhdistelmiä.

Rupesin toivomaan, että löytäisin sopivan kankaan hameentekoa varten ja Kontista sitten  löytyikin joskus sopiva vakosamettipala. Joten hame on siis omatekoinen ja malli itse kehitelty.  Kapeampi hame, kuten lehden kuvissa, olisi ollut kauniimpi, mutta tällainen leveämpi on arjessani toimivampi. Ainakin toivoin niin... Hameeni on tehty kahdesta suorasta palasta. Edessä ja takana on laskoksia ja  sivussa vetoketju. En vuorittanut hametta. Erillinen alushame saa toimittaa sen asian, ettei hame takerru sukkahousuihin.






Hameen helmassa on nurjalla kukallista kangasta. En halunnut hameen lyhenevän käänteen vuoksi, joten laitoin eri kankaasta kaitaleen. Onhan se samalla kivannäköinen yksityiskohta myös.

Tämän asun puseron ja liivin olen saanut sukulaiselta. Pusero on merkkiä Privata ja se on hieman kohokuvioiseksi kudottua kangasta.  Vyön olen joskus ostanut Lidlistä.

Tämä hameeni on vielä aivan tönkkö. Onhan se ihan "uunituore" kun perjantaina sain sen valmiiksi, eikä se ole ehtinut vielä yhtään asettua eikä mukautua.

 Näitä kuvia otettaessa sateli  hiljakseen hieman lunta...

---

Nuo kuvat otettiin samalla kertaa, kuin edellisen jutun kuvatkin. Sen jälkeenhän ovat näkymät muuttuneet, kun lunta on tullut runsaasti.

Ja minulle on kertynyt  hieman hameen käyttökokemusta. Se on ollut ylläni muutaman päivän. Hame on "asettunut" ja etuosa mielestäni on ihan hyvä, mutta takaosan laskostuksiin en ole ihan tyytyväinen. Olisi pitänyt sitä suoraa palaa vähän kaventaaa yläosasta heti alussa. No, jää nähtäväksi, teenkö tälle vielä jotain, vain annanko vain olla. Vuori ei olisi ollut pahitteeksi. Alushame ei ihan ole toiminut toivotulla tavalla. Ulkona kävellessä hame tahtoo takertua ja myttyyntyä polvien kohdalle, varsinkin kapeamman takin kanssa.

Pitkässä hameessa Vastatuuleen -sarjan tapaan

Kuten jo toisessa blogissani totesin, on meillä katseltu nyt Vastatuuleen -sarjaa. Muutama päivä sitten hain varastosta talvisia vaatteita ja sieltä toin myös tämän pitkän hameen, joka on tässä blogissa ollut ennenkin. Pitkästä aikaa laitoin yllleni myös vaalean, runsailla röyhelöillä varustetun pitkähelmaisen puseron. Ja kuinka ollakaan, mieleeni tuli, että tässähän onkin jotain samaa, kuin juuri katselemassamme sarjassa.

Sen myöhäisemmissä jaksoissa on päähenkilöinä olevilla naisilla hameet tätä pituutta ja usein myös jokin kaunis pusero, jossa on rypytyksiä ja röyhelöitä. Sitten kun keksin asuni ja elokuvan yhtäläisyydet, minun piti hakea varastosta takaisin jo sinne viemäni kengätkin...

Tämä on tällainen viikonloppuasu. Viikolla kun on enemmän ulkona liikkumista, olen mieluummin jossain käytännöllisemmässä.

Näin "elokuvallisin" ajatuksin:)

Parista puserosta tuunatut hame ja neuletakki

En nyt näistä ala sen enempää runoilemaan, koska näistä on jo sepustusta toisessa blogissani: https://vaaranlaella.blogspot.fi/2017/10/puserosta-hame-ja-poolopaidasta.html
Laitanpa kuitenkin tänne vaatepuolelle nämäkin muistiin.

 

Hame on tehty pitkästä, resorihelmaisesta puserosta ja neuletakki poolopaidasta.

Ihan mukava asu  on ollut kotikäytöön:)

Kuusenvihreää: Polan hame, neuletakki Mango

Neuletakin löysin jo keväällä kirpparilta Joensuusta ja hame on muutaman viikon takainen löytö. Silloin keväällä tuo neuletakki jäi lähes täysin käyttämättä. Nyt ei jää, kun se sai sopivan parin tuosta hameesta.

Hame on Polan, jotain ties minkä vuosikymmenen mallistoa. Se on itseasiassa minulle hieman liian niukka, mutta koska sivuissa on kuminauhat, on joustoa sen verran, että hame tulee kyllä pidetyksi. Hameessa olevat taskutkin ovat siinä vähän avuksi. Ja tuo neuletakin helmahan sopivasti peittää ongelmakohdat:)

Neuletakin lapussa lukee Mango suit. Sekin on numeroltaan liian pieni, mutta eipähän yhtään tunnu haittaavan. Kun nyt olen tätä neuletakkia käyttänyt, olen mielistynyt niin sen malliin, että tuonmallisia saisi olla mieluusti enemmänkin.

Neuletakissa on koristeena kivat reikäraidat yläosassa ja hihansuissa samanlaiset, vaikka eiväthän ne näissä kuvissa näy.  Vyötäröllä on nauha, joka on sekä koriste että  oikeasti toimiva  vyönauha samalla.  Materiaalilaput oli tästä neuleesta leikattu pois. Mukavan pehmeää ainakin on.

Finn Club -takki kirpparin ilmaislaatikosta

Tämä takki, merkiltään Finn Club, löytyi  parisen viikkoa sitten ilmaislaatikosta. Se on päältä siisti, mutta vyö puuttui ja vuorin saumat olivat monesta kohtaa rikki. Tällaiset ilmaisotokset sovitan aina vasta kotona. Oli ilo huomata, että tämähän oli kaikinpuolin sopiva. Joku on aikanaan tästä lyhentäntyt hihat ja helman. Takin materiaali on puuvilla/viskoosia ja se on valmistettu Suomessa. Aikakaudesta en osaa oikein mitään sanoa.

Takin vyönä saa nyt olla vanha nahkatakin vyö, jonka löysin eteisestä turhanpanttina lojumasta. Pituus takissa on juuri sitä, mitä se mielestäni saakin olla.

Tämä on ollut sopiva nyt syksyisempiinkin keleihin. Sen sopivuuden tekee väri. Yhtä ohuthan tämä on, kuin vaaleat "poplarit", "trenssit", tai miksi niitä nyt nimittääkin. Jotenkin se vain on niin, etttä ne vaaleat rupesivat tuntumaan liian kesäisiltä. Mutta ensin piti se vuori korjata. Taskujenkin saumat olivat niin riekaleina, että toinen tasku riippui kiinni vain yhdestä kulmastaan. No, nyt on saumat korjailtu ja taskuun uskaltaa laittaa vaikkapa kännykän.

Olen käyttänyt tätä takkia nyt hyvin ahkerasti, ja monenlaisten vaatetusten kanssa. Sateisina, kylminä arkiaamuina voi minut nähdä tämä yllä, ja lisänä punainen virkattu baskeri ja jaloissa vihreät kumisaappaat. Hyvin arkista siis.

Tämän jutun kuvat ovatkin sunnuntaivetimissä otetut:)

Itsetehty pallopusero ja Seppälän vekkihame

Tämän puseron sain valmiiksi muutama päivä sitten.

Samalla kaavalla olen aiemmin tehnyt puseron, jonka näkee tässä: Pieni koruvärkkäys  ja tässäkin:  Oranssi neuletakki ja kameekoru. Puseron kaava on Burdan ja se  on jotain menneitä vuosikymmeniä. Ehkä 70- tai 80-lukua.

Valkoisen vekkihameen ostin taannoin kirpparilta.  Se puolestaan on jotain vanhaa Seppälän* mallistoa; "S-style exclusive Seppälä", lukee lapussa.  Materiaali on vähän paksumpaa eli on talvisempi, ja onhan joukossa vähän villaakin;  93% polyesteriä,7% villaa.

Eivät nämä nyt aivan paras yhdistelmä keskenään ole, koska ovat erilaista valkoista, (joka asia tosin kuvissa ei niin erotukaan). Mutta idean tähän yhdistelmään sain  muutama päivä sitten,  nähtyäni 50-lukua esittelevässä lehdessä kuvan, jossa oli  nainen kokonaan vihreässä asussa, ja  sen asun pusero (tai mekon yläosa) oli aivan samanmallinen, kuin tämä minun tekemäni. Kuvan 50-luvun  naisella oli myös vekkihame (ellei se ollutkin mekon alaosa) ja leveä vyö. Siitä tämä minun vaateideani.

Muutoin varmaan johonkin muuhun tämän puseron yhdistän, kuten  toisenlaiseen hameeseeen tai vaikkapa farkkuihin.

---

Eilen kävimme kaupungilla. Siellä huomioin Seppälän  40% alekyltit liikkeen edessä. Mietin siinä, että mitenkähän sitä tavaraaa on. Olihan jo aiemmin ollut havaittavissa, että liikkeisiin ei oltu saatu tavaraa kunnolla. No, sitten kun olimme kauppareissultamme kotiutuneet, saimmekin uutisista havaita, että Seppälä on mennyt konkurssiin! Se on surullista. Taas yksi vanha liike poistuu kartalta:(

Sininen Kirjokangas -leninki

Nimitin tuota nyt leningiksi. Mekko-nimitys tuntuu tälle liian nykyaikaiselta. Ostin tämän Enon Parempi Arki -kirpparilta ja maksoin siitä 2 euroa. Itslleni tulee tästä mieleen 60-luku, mutta jospa joku asioista enemmän perillä oleva kertoisi, olenko oikeilla jäljillä.

Leninki on puuvillaa ehkä.  Mitään materiaalilappuja tässä ei ollut. Oli vain tuo Kirjokangas-merkki ja kokonumero. Huivimainen kaulus oli käsin ommeltu kaulukseen, joten minulle jäi epäselväksi onko se alunperinkin ollut juuri siten siinä paikalla.

Kankaan kirjonnat näyttivät kovin käsinommelluilta, mutta voisiko se kuitenkaan olla niin? Vetoketju oli sivussa ja se oli muovinen, lie vaihdettu joskus.

Vaatteen kunto oli muuten hyvä, mutta toista sivusaumaa oli korjailtu. Itseasiassa kummankin kainalon  alla oli pieni lisäpala. Levennystä vai korjausta, mene ja tiedä...  Nyt ainakin  pitää korjata saumoja näiltä paikoin.

Jotain mekon yläosalle on muutenkin tehty, sillä hihojen kiinnitys  ei ole tehdastekoisen jäljiltä, vaan jollain kotikoneella ommeltua.

Kun kotona sovitin tätä, oletin tämän olevan pieni, ainakin alaosaltaan. Mutta yllätys olikin mieluinen, sehän sopi. Aina kannattaa näköjään sovittaa, vaikka kokolappu  ja malli antaisi toisenlaista viitettä sopivuudesta. Helmassa on noin kymmenen sentin käännevara, joten pidennysvaraakin olisi.

Kengät tässä jutussa ovat  "Marja-Leenat".

Ne voi tarkemmin nähdä tästä jutusta: Neuleliivi, ruutuhame ja "Marja-Leenat".

Lahkeet liehuen

Nämä ovat puolen euron housut. Housujen merkki on Trevira.

Housut olivat aivan loistavassa kunnossa. Vetoketjua kyllä ensin vähän arvellen katselin, se kun oli harmaa. Mutta asiaa kotona tutkailtuani tulin siihen tulokseen, että kai sekin alkuperäinen on, sillä en löytänyt minkäänlaista jälkeä siitä, että vetoketjua olisi vaihdettu.

Lahkeet olivat näissä vielä alkuperäisessä pituudessaan. Nehän olivat minulle tietysti liian pitkät, mutta lyhensin niitä siten, että käänsin  vain toisen käännöksen purkamatta alkuperäisiä ompeleita ja ompelin käänteen kiinni  käsin. Yläosaa puolestaan levensin takasaumasta, jossa sitä varaa reilusti oli. Onhan nämä tämmöiset kylläkin malliltaan jollekin pitkäsääriselle sopivammat kuin minulle, mutta en anna sen häiritä:)

Tykkään näistä  kovin,  kun ovat vaihteeksi ihan erilaista kuin farkut tai hame. Ovat kumminkin aika kesäisen oloiset värinsä puolesta, niin tuli melkein kiirus, että ehdin ennen syksyn sateita tämän jutun vielä laittaa. Muuten se olisi jäänyt varmaan hamaan tuntemattomaan tulevaisuuteen.

Pusero on ostettu muutama vuosi sitten kirppikseltä. Se on HM:n mallistosta ja siinä on pliseeratusta sifongista liehuvat hihakkeet.