Kenkäjuttu

Taannoisen  juhlaviikonlopun jälkeen havaitsin käyttämäni kenkäparin toisesta osapuolelta koron hajonneen pahasti. En ollut juhlien aikana havainnut, missä vahinko oli tapahtunut. Jossain pihalla jokatapauksessa sämppääntynyt korko pilalle. Sanoin yhdelle tyttäristä, joka myös joskus niitä kenkiä on tykännyt käyttää, että heitän kengät roskiin. Hän ei oikein tykännyt aikomuksestani. No okei, kiikutan sitten suutarille näytille. Se niiden  näyttäminen tapahtui tänään, ja hän sanoi ettei niitä voi korjata. Korko on muovia, ja voi koko korko hajota siinä.  Suutari mietti kyllä, että olisiko Joensuussa muuta suutaria, joka sen ottaisi korjatakseen🤔 No nyt on sitten kai meillä vaihtoehtona roskis tai oma koronkorjaus... Tai jos tytär vie mukanaan niitä toiseen kaupunkiin...

Mutta ei kenkäjuttu vielä tähän pääty. Ostin nimittäin Fidasta tänään itselleni mustat, matalakorkoiset hamekengät. Ovat nahkaa ja hinta 4,60 e! Mitään merkkiä ei kengissä enää näkynyt, mutta yhdessä kohtaa pilkisti pikkuruinen nahan merkki, ja tuntumakin oli nahan oloinen. Vaikutti hyvältä kokeillessa minun jalkoihini nämä kengät. Niissä on remmissä jännästi nepparikiinnitys ja remmissä pystyy soljen paikkaa siirtelemään, jotta saa omaan jalkaan sopivaksi remmit. Enpä ole tainnut pitkiin aikoihin kenkiä ostellakaan.

Toppatakista ja piposta kevyempiin

Tällä viikolla uskaltauduin siirtymään kevyempään varustukseen ulkovaatteissani. Eri toppatakkiversiot vaihtuivat nyt pitkään, vanhaan trenssiin. Se oli helppo, siinä ei ollut paljoa miettimistä. Sinnehän mahtuu allekin vaikka miten paljon neuletakkeja tarpeen mukaan.

Mutta päähine. En vielä oikein tarkene ilman lämmikettä päässä.  Täällä armaassa kotomaassamne ei niin hirveästi ole vaihtoehtoja pipolle. Mietin jo langan ostamistakin, että jos tekisin jonkun keväisemmän päähänpistettävän, mutta se idea ei oikein ottanut tuulta. En osannut päättää mallia, en väriä. Mutta onneksi löysin sitten unohtamani; tämän tyttäreltä joskus saamani pitkänmallisen, kevyen  huivin. On vieläpä puuvillaa tai viskoosia, niin ei ole sähköinen. Tämä huivi on juuri nyt sopiva heittää pään yli, ja siitä sitten kietaista vielä  kaulallekin.

Ja kumisaappaat, joissa lampsin lähes koko talven, on myös vaihtuneet kevyempiin jalkineisiin. On ollut jalassa jo pikkukengät farkkujen kanssa. Mutta hameen kanssa kaipaan nilkkoihin enempi lämmikettä. Niinpä nämä tyttöjen entiset onkin ihan hyvä siinä:) 

Kun kahdesta piti tehdä yksi ... siitä tuli "härpäke"pusero

Minulla oli kaksi vajaamittaisin hihoin varustettua puseroa, jotka olivat jo parhaat päivänsä nähneet. Aikomukseni oli niistä kahdesta  värkätä yksi pitkähihainen peruspusero. Tai ei ihan sitäkään, koska puhvejakin hihoihin haikailin. Ei se ihan niin mennyt. Tulihan siitä pusero kyllä, mutta koska olin leikellyt materiaaliani taitamattomuuttani ihan  väärin, jouduin peittelemään pieleen menneitä kohtia ylimääräisillä härpäkkeillä. Ne kehnosti onnistuneita hihan yläosia ja  kainalonkohtia peittämään tehdyt härpäkkeet taitavat nyt ollakin se "paras" tai ainakin jännin osa puserosta...

Hame Westerlind, kengät Ellos, kirppishankintoja aikanaan molemmat.

 Ja sellaisia olivat myös tuunausprojektissani käytetyt puserotkin.

Jos joku sattuisi miettimään, miksi en käyttänyt entisiä puseron hihoja kaavoina, on selitykseni siinä, että halusin tosiaan jotain puhvimaista hihoihin. Olin piirrellyt siihen vaatepiirroskirjaani joitakin kuviakin. Sitten menin leikkaamaan puseron kainaloista huonoiksi menneet kohdat pois, tavalla, jota en sitten osannut lainkaan ottaa hihoja tehdessäni ollenkaan oikealla tavalla lukuun. Eikä sitä kangastakaan ollut tarjolla ylettömästi. Niinpä siis puserossani on erittäin huonosti istuvat, vääristä paikoista liian löysät hihat, ja liian tiukka puseron yläosa muutoin. Periaaatteessa puseroa voi käyttää, mutta jonkin verran se ärsyttää minua... kunnes siihen ehkä tottuu, tai tekee sille vielä jotain. "Krympsyt" eli rypytyksiä (eivät näy näissä kuvissa) teinkin jo hihojen yläosaan  vähän parantamaan tilannetta. Nyt tuntuu, että se saa olla jo. Jää nähtäväksi.

Piristävää punaista - ja supikkaat

Hame on ihan kuminauhavyötäröinen  ja jonkun omatekoinen. Bongattu joskus kirpparin ilmaistarjonnasta. Supikkaatkin on joskus kirpparilta ostetut ja ovat Töysän kenkätehtaan valmistamat.

---
Joskus viime viikolla minulla oli näiden kuvien vaatetus. Eilenillalla, kun ukkosti, satoi ja oli tuulista, nosti kova tuulenpuuska molemmat ylimmässä kuvassa olleet, ja yhä tyhjinä olleet, kukkalaatikot pois paikoiltaan ja lennätti ne maahan. Toisesta laatikosta lohkesi kulmasta paloja pois. Olisi pitänyt vaikka kiviä tai jotain muuta laittaa laatikoihin painoksi, kun ei niihin ole tullut mitään istutettua.

Melkein kuin mekko... palloa, neliöitä, raitaa

Edestä tämä yhdistelmä saattaa erehdyttää luulemaan kyseessä olevan mekon. Vaan eipä ole. Yläosan ja alaosan kankaatkin ovat ihan erilaista tyypiltään: yläosa trikoota, alaosa kangasta.

Yläosa on kolmesta trikoopalasta tehty pusero: etu- ja takakappaleet, sekä helmaröyhelö. Alaosa on kangaspuserosta tehty hame. Sen materiaalina käyttämäni kirppispuseron käänsin tätä tehdessäni ylösalalaisin. Ja helman erikoinen muoto tuleekin juuri siitä puseron yläosasta ja hihoista.

Kengät: Marja-Leena.

Isä ompeli yli 50 vuotta sitten minulle samanlaisesta kankaasta housut.

Luumunväristä ja oliivinvihreää

Hame on aiempi ilmaislöytö, jota olen alkuperäisestä pituudesta lyhentänyt. Tunika on omatekoinen, kirppistrikoosta myöskin jo aiempana vuonna tehty. Olen viihtynyt näissä tänään. Kaupungilla kauppareissulla ollessamme oli neuletakki ja musta poplari (siis tämä takki) näiden päällä. Jalkineina oli silloin pitkävartiset kevyet saapikkaat.

Hame Daxon. Tunika omatekoinen. Kengät Janita. Sukkahousut Norlyn.

---
Nuo sukkahousut aiheuttivat yllättävää pohdintaa, ennenkuin ne ylleni raskin pukea. Ne ajatukset näet halutessasi tästä.

Sininen crimpelehame ja Cat-varsikengät

Asu on  joulukuun puolivälistä. Crimplenehame on omatekoinen ja ollut blogissa ennenkin. Musta neuletakkikin on ollut vaatekaapissani jo kauan. Varsikengät on Cat-merkkiset. Nämä käy niin farkkujen kuin hameenkin kanssa. Ostin ne joskus viime vuoden puolella, ehkä marraskuussa Löytöpuodista hintaan 4 euroa. Talvikengiksi niitä silloin ajattelin, mutta ovat enemmän välikausijalkineet. Vuori näissä on ohut ja kengät niin naftit, ettei niihin villasukkiakaan sovi. Hyvää näissä on se, että ovat aitoa nahkaa. Niillä on myös hyvä kävellä. Niiden jalkaan laitto puolestaan ei sivuvetoketjusta huolimatta ole kovin kätevää. Joka kerta pitää samalla vähän nauhoja ylhäältä löysätä.

Tykkään näiden tyylistä. Käyttäisin näitä enemmänkin ihan näin talviaikaankin, jos villasukatkin mahtuisivat.

Vanhat Ernamon talvikengät - ihan kunnon karvavuorilla!

Nämä nappasin kirpparin ilmaislaatikosta. Kotona vasta huomasin tuon viillon, joka toisessa kengässä näkyy, mutta se ei haittaa käyttöä. Nämä tuntuivat ihanalta jalassa. Korkolaputkin on muuten hyvät, mutta liukkaat. Mutta eihän näitä ole pakko kaikkein liukkaimmilla keleillä jalkaansa laittaa.  Kotona sitten vielä tyttärille esittelin, että millaiset kunnon karvavuorit talvikengissä ennenvanhaan oli:) Nythän monet nuoremmat ihmiset eivät käytä talvijalkineita lainkaan. Ihan kuin ihmiset eivät täällä pohjolassa tarvitsisi lämpimiä talvijalkineita tai muutakaan lämmintä vaatetusta enää. Paitsi ehkä takin. Ennen muuten talvitakitkin oli oikeasti pitkiä, ainakin puolisääreen, eikä vain sellaisia puolipitkiä, polveen asti ulottuvia. No, nyt eksyin aiheesta. Mutta palatakseni takaisin kenkiin, mainitsen vielä sen, että näissä on vetoketjut sisäsivulla. Ja se on kokopitkä vetoketju. Ei sellainen vajaamittainen, jollaisia nykyään varrellisissa kengissä usein on.

Mutta olisin kyllä halunnut löytää enemmän tietoa tuosta Ernamon kenkätehtaasta. Melkein olematon oli tietosaaliini, kun netistä yritin jotain etsiä. Vanhan tehdasrakennuksen kuvan kyllä näin. Ja joku tulipalo oli ollut joskus, mutta milloin tehdas aloitti ja kuinka kauan toimi, siitä en edelleenkään tiedä mitään. Ottaisin mielelläni tietoa tästä asiasta vastaan. Itse olin Pomarkussa kenkätehtaassa töissä viiden vuoden ajan vuosina 1979-1984, joten siitäkin se kiinnostus saada lisätietoa suomalaisesta kenkätehtaasta varmaan juontaa.

Punaruskeaa: Neuletakki ja hame

Tässä on nuo kaksi vaatetta, jotka sain eilen kirpparin ilmaisrekistä.

Neuletakki on InWear. Materiaali on villaa/akryyliä, joita kumpaakin yhtä paljon. Napit on helmiäistä. Hame on jonkun itsetekemä ja se on kuminauhavyötäröinen. Hameen kangas on ryppypintaista. Materiaali jää arvailujen varaan. Mukavaa joka tapauksessa.

Olen niin tyytyväinen, että sain tuon hameenkin, sillä se on kesäinen ja mukavantuntuinen yllä. Sopii hyvin neuletakin väreihin, josta syystä sen rekistä mukaani otinkin. Monet  entisistä vaatteistani ovat käyneet epämukaviksi kitjakkeiksi, joten täydennystä tuli sopivasti. Kengät on merkkiä Marja-Leena ja olleet blogissa ennenkin.

---
Jos huvittaa lukea siitä kun löysin nämä, ja sen päivän jutuista muutenkin, niin tässä on: https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2019/05/kun-meilla-on.html

Oikein tätityylillä: Violetinkirjava hame ja mustat kengät

Ylläni siitä taannoin kirppiksen ilmaislaatikosta ottamani kirjava hame.

Hame on jonkun omatekemä. Mitä vuosikymmentä tuo nyt on? 80-lukuako  kenties? Silloin ainakin harrastettiin tuollaisia kuminauhavyötäröitä ja hameen väritkin mielestäni sopisi siihen vuosikymmeneen. Hame on varsin mukava yllä hyvin joustavan vyötärökuminauhan ansiosta.

Kengät on kotimaiset Janitat ja aitoa nahkaa. Ne on samaisen kirpparin ilmaislaatikosta otetut tällä viikolla. Oikein sellaiset  "tätikengät".  Vaan eivät jalassa olleet minulle ihan niin mukavat, kuin ensikoettamalla ajattelin. Mutta kyllä niitä käytettyä tulee, kunhan ei kovin pitkälle kävelylenkille niitä laita

Kengät Janita

Raitapusero ja keltainen hame

Heitänpä tähän väliin tämän syyskuisen asun, joka ei vielä  tässä blogissa ole ollut; toisaalla kyllä. Tuon raitapuseron tein silloin ja tässä kokeilin sitä keltaisen hameen kanssa,  joka on toinen niistä hameista, jonka kanssa puseroa aikomus olikin käyttää.

Kengät "Marja-Leena"

Kuvaajana hääri tällä kertaa toiseksi nuorimmainen:)


---

Jos nyt joku ihmettelee, miksi minulla on kaksi vaateblogia, niin tuon toisen pykäsin nimensä mukaisesti ihan Vaatekuvastoksi.   Olisin halunnut saada postilaatikkoon ihan niitä perinteisiä vaatekuvastoja ja kun niitä ei enää postilaatikkoon tipu, piti itse kehittää jotain tilalle:)

Mekko verhosta vanhalla kaavalla

Tämä valmistui jo aikoja sitten. Mekko on tehty vanhalla Still-kaavalla. Joku 70- tai 80-lukulainen kenties?  Kankaana käytin kirppikseltä hankittua vanhaa verhoa.

Still 7461

Kaavasta puuttui vyötärökaitaleosat. Leikkasin sitten sopivanpituisen pätkän verhon valmiista alakäänteestä. Kaulustakaan en tehnyt kaavan mukaan. Laitoin vain kapean kaitaleen ja pujotin siihen kuminauhan. Hihansuutkin tein oman pääni mukaan. Niissä on kuminauhat. Hihat ovat kamalan pitkät. Samoin mekon helma on aika pitkä. Voi olla, että niille vielä joskus tehdään jotain, tai sitten ei... En oikein raskisikaan. Hameiden ja mekkojen helmat ovat nyt muutenkin nykyään taas pidentyneet.  Ylläolevista oikeanpuoleisessa kuvassa kokeilin lyhempää helmaversiota tunkemalla helmaa vyötärökaitaleeen alle...

Saa nähdä tuleeko tätä  käytettyä. Mallissa on hihat tuolta käsivarren yläosasta ja kainalon seudulta melko kapeat, verratuna siihen miten muuten löysyyttä on. Alle tämä vaatii aluspuseroa ja alushameita.

Kun pyysin isäntää kuvaamaan, ehdotti hän polkupyörää kuvausrekvisiitaksi. Mielestäni hyvä idea. Saatiin vähän vaihtelua tavanomaisiin seisoskeluihin:)

 Kengät muuten olivat nämä:

Kengät Vicky