Mekkobuumi kun on, niin kaivoin vanhan farkkumekon taas käyttöön

Tämän juttu oli jäänyt luonnoksiin marraskuussa... Viimeistelin nyt julkaistavaksi. Tässä välissä on tullut useastikin käytettyä molempia jutussa mainittuja mekkoja.

---

Tätä farkkumekkoa en ollut käyttänyt pitkiin aikoihin. Mutta kun eräänä alkutalven päivänä mietin päällepantavaa yhden mustan trikoomekon*  jälkeen, en innostunut puolihameistani. Pöyhin kaappiani ja löysinkin mekon, joka nyt tuntui taas kivalta ottaa pitkästä aikaa ylle: farkkumekko.

https://vaatekuvasto.blogspot.com/2017/11/farkkumekko.html

Se oli alkujaan ollut pelkkä pitkä hame. Siihen sitten  yläosan olin joskus lisännyt. Ja hihoja yläosaan on muuteltu. Nyt kun selvästi on nykyään taas mekkobuumi pitkästä aikaa menossa, on siihen itsekin takertunut. Ei nyt niin innosta vyötäröltä kiristävät puolihameet ja hameeseen sopivan t-paidan etsimiset. Mekossa on aina sopivan värinen yläosa mukana:)

https://vaaranlaella.blogspot.com/2019/11/farkkumekkoon-joustavammat-hihat.html

---

* Musta trikoomekko

Olin ostanut lyhythihaisen, leveähelmaisen mustan trikoomekon Lieksan Citymarketin aletarjonnasta 20 eurolla hieman aiemmin. Sentyylisiä nyt usein mainoskuvissakin näkee. Sitä voi hyvin käyttää talvellakin, kun helma on pitkähkö, mutta ei kuitenkaan ihan nilkkoihin asti. Ja vaikka on lyhyet hihat, alla voi hyvin pitää pitkähihaista t-paitaa. On siis oikea joka vuodenajan vaate. Ja jopa taskut löytyy:)

"Mello" - eli tosi löysä mekko, jonka saa vyöllä kapeammaksi

Tämä valmistui eilen. Kangas oli vanha, aikoja sitten käytöstä poistettu pussilakana, jonka löysin taannoin varastosta. Niitä oli kaksi samanlaista, ja niissä oli raidallinen puoli ja kukallinen puoli. Tuli heti mieleen ajatus mekon teosta. Ideaa otin vähän yhdestä keltaisesta mekosta, jonka tyttäreltä viime syksynä sain. Ja olihan mukavista nykymekoista jo tullut nähtyä paljon kuviakin. Nyt on tosiaan mekot taas pitkiä, löysiä ja mukavia.

Tätä minun versiotani voi käyttää joko vyön kanssa tai ilman. En tullut tekovaiheesta ottaneeksi ainuttakaan kuvaa, kun alkuunpääsy oli niin hankalaa. Ja sitten kun pääsin vihdoin ompelemaan, halusin vain saada pian valmista.

---

* Sana "mello" on äitini suusta kuultua, juuri löysistä "kokohameista" puhuttaessa. Oli hauska käyttää sitä nyt tässä, sillä se on niin hyvä sana tähän.

Kukkamekko - ei mikään ompelutaidon näyte..

 ... mutta käytettävä, varsinkin vyönauhan kanssa:)

Sain talvella lahjaksi kankaan. Piirsin vaatevihkooni kuvan siitä, millainen malli kankaaseen sopisi. No kesä melkein (ai melkein...) ehti mennä, ennenkuin sain mitään alulle. Osin se oli saamattomuutta, mutta myös sitä, ettei valmista kaavaa ollut siihen aikomani tyyliseen mekkoon. Sitten muuttui ajatuskin, että käytännöllisempää, mukavaa ja arkiseen menoon sopivaa se saisi olla. Samalla vielä se alkuperäinenkin idea oli silti mielessä. Sitten keksin, että minullahan oli yksi pusero, josko siitä kasvaa ottaisin? Niin teinkin, kertakäyttölakanaan piirtelin sitä. Jotain hyötyä siitäkin oli, mutta kehittämistä olisi minun kaavansuunnitteluissani... Mutta pääasia on, että vaikka mekko ei ole kovin onnistunut, on se kuitenkin mieluinen nyt, kun olen saanut sen käyttökuntoon - on nytkin ylläni:) Tuo nauha 🎀 kyllä pelastaa paljon🙂

Tällaista aikanaan kankaasta ajattelin, mutta ajatus muuttui käytännöllisempään suuntaan... Kuminauhaakin  kokeilin mekon vyötärölle, mutta otin pois, koska haluan että sitä voi joskus käyttää myös ihan löysänä versiona mukavuuden vuoksi. 

https://vaatekomerolla.blogspot.com/2023/06/ompeluhaave-mekko.html

---

28.8. oli jutun luonnos jo tehty. Jonka jälkeen vielä yritin parannella sitä, mutta ne eivät tuottaneet tulosta. Saa olla mikä on.

Ompeluhaave: mekko

Sain loppuvuodesta lahjaksi beigepohjaisen kukallisen kankaan. Piirsin silloin jo  kuvan siitä, millaisen vaatteen siitä haluaisin tehdä. Se sopisi hyvin tällaiseen...

Sitä en vielä tiedä, mitä siitä lopulta tulee, mutta hyvin pian minulle tuli käsitys, millaiseen vaatteeseen kangas mielestäni sopisi. Näin mielikuvissani sen tietynmallisena mekkona, joissa olisi pieni pystykaulus ja puhvihihat. 

Kangas on kooltaan 140 x 250 ja oletan kankaan olevan puuvillaa tai viskoosia. Valmiita kaavoja minulla ei tällaiseen ole, mutta ehkä jotain tuontapaista voisi kehitellä silti. Jää nähtäväksi. 

Silppusin pitkähihaisen puseron boleroksi

Syynä tähän silppuiluun oli se, että kaipasin käsivarsiin jotain kevyttä lämmikettä; väreihin sopivaa, ja sellaista, jonka hihat ei liepota vaikkapa  lavuaarissa käsiä pestessä.  Ylläni oli nimittäin tätä ennen yksi neuletakki, joka leveine hihoineen on juuri sellainen, vaikka muuten kiva onkin.

Leikkasin puseron keskeltä ensin halki ja sitten nuo hapsut. Mitään ei ole ommeltu; leikattu ja solmittu vain.

No, tietysti sitten talvisaikaan harmittelen, että tulikin silputtua se pitkähihainen paita...

---

Olin laittanut nuo jo aiemmin luonnoksiin. Tässä vielä kuvia bolerosta tältä päivältä vaalean mekon kanssa. Kaipasin käsivarsille vähän neuletakkia kevyempää lämmikettä, johon tämä tekele oli varsin sopiva. Ihan värinsäkin puolesta:)

Mekko mukana myös tässä kenkäjutussa tältä päivältä:

https://vaatekuvasto.blogspot.com/2022/10/syysjalkineet.html

Mekko ommeltu kokoon

Käyttövalmis jo on, mutta saumanvaroja vielä olisi aikomus huolitella. Jätin sen alkujaan tekemättä, koska eihän  noista vähän  sinnepäin leikellyistä kappaleista tiennyt kuinka sopivia ovat. 

En muuten ommellut ollenkaan helmaa... Hyödynsin sen kohdan pussilakanan päästä, josta peitto sisään sujautetaan. Siinä oli valmiit ompeleet. Helma on siis sen aukon levyinen.

Tuossa alla näkee vertailun mallina olleeseen. Yläosa sai sitä aiottua levennystä.

Vyötäröllä on eroa. Nyt tehdyssä on kuminauhavyötärö, entisessä vyötärökaitale ja vetoketju. Nyt pussilakanasta tehty on mukavaa kevyttä puuvillaa. Aiempi verhosta tehty on kaiketi polyesteriä.

Molemmat mekot vaatii käytettäessä jotain alusmekkoa. Vähän mietin, kun kangasta hieman jäi, että jos niistä jonkun alusmekon tapaisen saisi tehtyä. Tai ainakin alustopin. Alushameita minulla kyllä onkin.  Asukuvakin on tarkoitus otattaa jonain sopivana  hetkenä.

Vaaleanpunaisen mekon kappaleet leikattu

Yksi pussilakana näköjään riittää hyvin tällaiseen. Leikkasin kaikki muut, paitsi vyötärö- ja kauluskaitale on vielä leikkaamatta. 

Nähtäväksi sitten jää, mikä tästä lopulta tulee kunhan se joskus kootaan...

Ja keittiön pöydällä oli nämä tyttären eilen ostamat tulppaanit:)

Mitä ainakin haaveilen tekeväni risasta pussilakanasta...

Eilen pesin ohuesta, hyvin kevyestä kankaasta olevan pussilakanan. Se on nyt siinä kunnossa, että sen voisi ottaa muihin juttuihin... Aloin haaveilla tekeväni siitä mekon; "vaaleanpunaisen unelman"...

Saahan sitä haaveilla ainakin. Toteutus onkin sitten jo ihan eri asia. Mutta nyt ainakin olisi kangasta ihan hyvin, kun noita pussilakanoita on kaksi. Piirroskuvasta sen verran, että vaaleinpana hohtavat kohdat kuvassa on kynttilää.

Mekko voisi olla samantyylinen kuin joskus  verhosta tekemäni:

https://vaatekomerolla.blogspot.com/2018/08/mekko-verhosta-vanhalla-kaavalla.html

Mutta sillä erotuksella, että hihojen yläosa saisi olla vähän leveämpi mukavuussyistä. Kaavaa mulla ei tosin enää kenties ole, mutta ehkä tuontapaisen saisi tehtyä vanhasta mallia ottamalla. 

Mustavalkoinen "Kati" - mekko

Minä ajattelin pukea taannoin tämän mekon ylleni punaisten korkokenkien kanssa ihan vain sitä varten, että saisin tästä kuvan, ja sitten hankkiutuisin eroon siitä... Sillä en ole tykännyt käyttää tätä. Mutta jo tämän aikomuksen ilmaistuani, yksi tyttäristä kysyi, josko se hänelle sopisi. No, minä siihen sitten, että mieluitenhan minä aina heille...  jos vain he tykkäävät ja heille sopii.

Mekon materiaali on joustavaa polyesteriä. Mekko on  malliltaan leveää "yöpaitamallia", mutta mekkoon kuuluu vyö.

No, otettiinpa sitten ne kuvat. Ja kuvassa se näyttääkin olevan ihan ok. Mutta ehkä se vaatikin vain ne korkokengät... Onhan se vähän eri, kuin kotona lätkytellä sisällä paljain varpain yöpaitafiiliksissä:)  Niinpä mekko kaiketi jääkin vielä meille, vaikka isännälle kuvaustouhua puuhastellessani julistin, että sen jälkeen tämä saa lähtöpassit. Isäntäkään ei ole tästä tykännyt. Mutta hänenkin mielestään tämä oli parempi, kun oli ne korkkarit...

Omatekoinen mekko

Tämän olen tehnyt muutama vuosi sitten. Olen kai parikin kertaa juttuun tätä aikonut, mutta kelvollisten kuvien saaminen  tästä on ollut yllättävän hankalaa. Nyt tutkailin entisiä kuvia ja sain yksityiskohtia vähän paremmin erottuviksi kuvankäsittelyllä ja otin pitseistä vielä erilliset kuvat nyt.

Kankaan löysin silloin aikanaan Kontista. Mekossa on kolmenlaista pitsiä. Levein on tuossa edessä pystysuoraan ja se oli peräisin  yhden tädin tavaroista. Hihansuiden sekä kauluksen pitsit ostin jostain kirppikseltä.

Mekon yläosaan käytin muistaakseni jotain jo ennen tehtyä mekkoa ja sen kaavaa mallina, vähän muokaten. Tavoittelin  mekkoon jotain menneitten vuosikymmenten tyyliä.

Mekko verhosta vanhalla kaavalla

Tämä valmistui jo aikoja sitten. Mekko on tehty vanhalla Still-kaavalla. Joku 70- tai 80-lukulainen kenties?  Kankaana käytin kirppikseltä hankittua vanhaa verhoa.

Still 7461

Kaavasta puuttui vyötärökaitaleosat. Leikkasin sitten sopivanpituisen pätkän verhon valmiista alakäänteestä. Kaulustakaan en tehnyt kaavan mukaan. Laitoin vain kapean kaitaleen ja pujotin siihen kuminauhan. Hihansuutkin tein oman pääni mukaan. Niissä on kuminauhat. Hihat ovat kamalan pitkät. Samoin mekon helma on aika pitkä. Voi olla, että niille vielä joskus tehdään jotain, tai sitten ei... En oikein raskisikaan. Hameiden ja mekkojen helmat ovat nyt muutenkin nykyään taas pidentyneet.  Ylläolevista oikeanpuoleisessa kuvassa kokeilin lyhempää helmaversiota tunkemalla helmaa vyötärökaitaleeen alle...

Saa nähdä tuleeko tätä  käytettyä. Mallissa on hihat tuolta käsivarren yläosasta ja kainalon seudulta melko kapeat, verratuna siihen miten muuten löysyyttä on. Alle tämä vaatii aluspuseroa ja alushameita.

Kun pyysin isäntää kuvaamaan, ehdotti hän polkupyörää kuvausrekvisiitaksi. Mielestäni hyvä idea. Saatiin vähän vaihtelua tavanomaisiin seisoskeluihin:)

 Kengät muuten olivat nämä:

Kengät Vicky

Sinivalkoinen mekko

Tämä omatekoinen mekko on ollut suosikki tänäkin kesänä. Nämä kuvat viime kesältä. Mekko on oikeastaan sellainen luottovaate, joka sopii moneen menoon.  Sitä aikanaan ommellessani tavoitteenani oli jokin samantapainen, kuin äidilläni eräässä valokuvassa.  Eihän tuo ihan samanlainen ole, mutta jokin häivähdys niissä kuitenkin on samaa.

Sininen Kirjokangas -leninki

Nimitin tuota nyt leningiksi. Mekko-nimitys tuntuu tälle liian nykyaikaiselta. Ostin tämän Enon Parempi Arki -kirpparilta ja maksoin siitä 2 euroa. Itslleni tulee tästä mieleen 60-luku, mutta jospa joku asioista enemmän perillä oleva kertoisi, olenko oikeilla jäljillä.

Leninki on puuvillaa ehkä.  Mitään materiaalilappuja tässä ei ollut. Oli vain tuo Kirjokangas-merkki ja kokonumero. Huivimainen kaulus oli käsin ommeltu kaulukseen, joten minulle jäi epäselväksi onko se alunperinkin ollut juuri siten siinä paikalla.

Kankaan kirjonnat näyttivät kovin käsinommelluilta, mutta voisiko se kuitenkaan olla niin? Vetoketju oli sivussa ja se oli muovinen, lie vaihdettu joskus.

Vaatteen kunto oli muuten hyvä, mutta toista sivusaumaa oli korjailtu. Itseasiassa kummankin kainalon  alla oli pieni lisäpala. Levennystä vai korjausta, mene ja tiedä...  Nyt ainakin  pitää korjata saumoja näiltä paikoin.

Jotain mekon yläosalle on muutenkin tehty, sillä hihojen kiinnitys  ei ole tehdastekoisen jäljiltä, vaan jollain kotikoneella ommeltua.

Kun kotona sovitin tätä, oletin tämän olevan pieni, ainakin alaosaltaan. Mutta yllätys olikin mieluinen, sehän sopi. Aina kannattaa näköjään sovittaa, vaikka kokolappu  ja malli antaisi toisenlaista viitettä sopivuudesta. Helmassa on noin kymmenen sentin käännevara, joten pidennysvaraakin olisi.

Kengät tässä jutussa ovat  "Marja-Leenat".

Ne voi tarkemmin nähdä tästä jutusta: Neuleliivi, ruutuhame ja "Marja-Leenat".