Näytetään tekstit, joissa on tunniste 60-luku. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 60-luku. Näytä kaikki tekstit

lauantai 15. lokakuuta 2022

Tytär 60-luvun hameessa

Nyt ei olekaan minun vaatteistani kyse tällä kertaa. Tyttärestä on sukeutunut vintageharrastaja, koska innostui tilaamaan  60-luvun vakosamettihameen vintagevaatekauppa Piviksestä.



Hame on leveävakoista samettia ja siinä on samasta kankaasta tehty vyö myöskin. Ja vyössä on kaunis solki. 




Hame on vuoritettu vaaleanpunaisella kankaalla, ja on varustettu vuorikankaasta  tehdyillä ripustuslenkeillä. Ei ole tietoa, missä hame on tehty. Mitään vaatemerkki-/pesuohjelappuja siinä ei ole, pelkkä kokonumerolappu vain. 



Hyvin onnistui ostos, sopiva hame tuli. Oli hameesta mitat ilmoitettu ja niitä tytär vertasi ennestään hänellä olleeseen sopivaan hameeseen.


---

Tässä Piviksen osoite: 

https://pivis.fi/



keskiviikko 31. elokuuta 2022

Syksyisempää väritystä

Taannoin hain tämän mustan takin varastosta. Mutta ihan viime päivinä on ruvennut tuntumaan, että pitää taas alkaa lisätä jotain vaatetukseen. Hameen kanssakaan ei enää riitä pelkät sukat, vaan täytyy ottaa käyttöön sukkahousut/leggingsit. Ja kaulahuivit yms. on etsittävä helposti saataville. Mutta nämä kuvat vielä ilman niitä lisukkeita.





Vaikka itseasiassa... olihan minulla jo tuossakin yksi bolero kietaistuna kaulalle vähän niinkuin huivin virkaa tekemään. Ja takin vyön virkaa tekee melkein takin värinen kravatti. Kun takin joskus kirppiksen ilmaistarjonnasta löysin, ei siinä ollut enää vyötä tallella.

Kun nuo kuvat tuli otettua, oli luonnossa silloin samoja värejä vielä.





maanantai 25. huhtikuuta 2022

Isoisän hattu kokeiltavana

 


Isäni hattu noin 60 vuoden takaa. Nyt se keikkui jo kolmannen sukupolven edustajan päässä, (ainakin kokeiltavana), mutta hattua myös käytti siskoni 80-luvulla. Alla hattu vanhan garamofonin päällä, jonka tytär joskus itselleen hankki.





Alla olevasta kuvasta voisi helposti tehdä  päätelmän, että siinä on sitten äitini hattu kuvassa mukana. Ei ole. Sain tuon punaisen huopahatun 80-luvulla äitini ystävältä, joka oli opettaja. Minulla ei ole mitään muistikuvaa äidillä olleesta hatusta. Jossain vanhassa valokuvassa hänellä kyllä on hattu. Niinkuin tässä:






Kokeilin tuota punaista omaankin päähäni. Aikoinaan sen käyttö jäi todella vähäiseksi. Nyt kokeillessani sitä, ajattelin, että voisin melkein käyttääkin sitä...





maanantai 21. helmikuuta 2022

Virkattu kaulus peittämään tylsää puseron kaulusta

Yllä oli pitkähihainen musta trikoopusero, josta en yhtään tykkää tylsän kauluksen takia. (Tottakai se on tylsä, kun olen siitä joskus poolokauluksen  leikannut pois.) Mutta tänään asia tympi niin paljon, että piti yrittää keksiä siihen jotain. Ensin kaivelin korulaatikostani esiin korun, jonka sain lapsena tädiltäni. Siitä saamisesta onkin aikaa jo yli 50 vuotta. Se oli ihan hyvä sekin, mutta halusin ruveta vielä kauluksen tekoon. Löysin sukanteosta jääneet langanloput. Lanka on Novita/Lapintaika. Virkkasin siitä kauluksen peittämään alla olevan puseron tympeää kaulusta. Lankaa ei mennyt todellakaan paljon. Ei ollut aloittaessa mitään käsitystä langan menekistä. 



Tämä koru on joskus kirppikseltä hankittu.




Lapsuuteni koru 60-luvulta.



Yllä sama hame, ja samat villasukatkin,  kuin edellisessä jutussa. Halusinkin jotain hameen väreihin sopivaa kaulusta, ja nuo langat oli aika sopivat siinä mielessä. Harmillisesti kauluksen langan erilaiset värisävyt ei erotu kuvissa. Langassa on esim. vihertävää ja vaaleaa lilaakin, sekä kimaltelevaa hopeanväriä.



---
Ja nyt kun kaulus on vähän aikaa ollut yllä, niin kutittaahan se... Villaa kun lanka enimmäkseen on. Hommaan ruvetessani ajattelin, ettei se niin haittaisi. No, täytyisi joskus tehdä kaulukseen jostain kankaasta pohja, joka ihoa vasten tulee. 



lauantai 27. maaliskuuta 2021

Vanhat hartiahuivit

Olen aikanaan saanut nämä pitkänmalliset hartiahuivivanhukset  äidiltä.  Tämä vaalea lila on pehmeää, vähän nukkapintaista pitsikangasta. 




Toisen oletan olevan villasta kudottu.





Jos oikein muistan, saattoi tuo vaaleansininen olla äidin omalta äidiltään saama. Mitähän ikää se silloin lieneekään? 40- tai 50-lukuako?

Lilasta pitsihuivista jos joku arvio pitäisi heittää, niin voisiko se olla 50- tai 60-lukua? Näillä joskus lapsena leikittiinkin, eli  70-luvulla siis. Silloin eivät tällaiset olleet muotia. Niistä tuli silloin mieleen joku vanha aika ja mummot huivit harteilla. Mutta silti ne tuntuivat kiinnostavilta. Ja luulen, että silloin harmittelin sitä, ettei aika ollut silloin suosiollinen tuontyyppisille huiveille.



Kaivelin varaston kätköistä esiin nämä ja ulkona kuvatessani laitoin huivit toisenlaisen vanhojen, eli potkukelkkojen "harteille".



tiistai 21. huhtikuuta 2020

Takkeja - ja tarinoita takkien takaa

Monenlaista takkia on vuosikymmenten aikana ollut...
Ensin pari äidiltä tyttärelle -takkia...



Tämä punainen takki oli minulla yli 50 v. sitten käytössä. Takki oli välillä serkkulassakin.
Tätini lähetti takin minulle, kun oli aikuinen, ja tunnistin sen vielä.
Alla takki on yhden tyttäreni yllä.



 Tässä asussa hän oli silloin pienenä yhdessä kirjastoa esittelevässä kuvassakin.
Punaiset kengät hän bongasi itse kirppikseltä ja vaati saada kokeilla niitä.
 Tämä äiteensä ei ollut ensin kovin innostunut. Kai ajattelin, ettei ne tietenkään ole sopivat
 ja kokeilusta tulee ylimääräistä vaivaa kirpparilla...
 Mutta kun kerran kengät osoittautuivat sopiviksi ja mieluisiksi, niin ostettiinhan ne.


Tässä toinen äidiltä tyttärelle -takki.
Tykkäsin tästä takista, mutta kun se tuli vähän kitjakkeeksi minulle,
ja tyttö tarvitsi takkia, niin taas oli äidin takki muuttunut tyttären takiksi.
Nyt takkia ei käytä kukaan. Se odottaa uutta vetoketjua, jonka saa ties milloin....




Tätä mustaa samettibleiseriä ei enää ole olemassa.
Olisin pitänyt sitä, vaikka kitjake sekin oli, kuten kuvasta näkyy.
Mutta kun se joskus juuttui päiviksi lillumaan pesukoneeseen
rikkoutuneen koneen tähden, sai takkikin loparit...




Ilmaiskorin löytö, musta poplari,  vähän kulahtanutkin jo. Mutta hyvä  arkitakki välikausiin.
Sinne sopii alle paksumpikin villatakki. Takista puuttui vyö, tässä joku vanhan nahkatakin vyö. 
Sen jälkeen olen käyttänyt takissa vyönä jopa tummanharmaata kravattia. 
Se joustaakin sopivasti, tuntuu mukavammalle siten.




Ilmaiskorin löytö tämäkin, muhkeahihainen, menneiden vuosikymmenten trenssi, kitinvärinen. 
Minua on vähän vaivannut tuo hihojen noin suuri muhkeus, mutta ei kannattaisi,
 sillä huomasin jokin aika sitten, että osataan sitä nykyäänkin melkein samanlaista:




Tästä  tumman beigestä en enää varmasti muista, oliko ilmaiskorista sekin. Kirppislöytö kuitenkin.
Olisin tavallaan tykänyt tästä, mutta koin sen vähän liian isoksi silloin itselleni ja laitoin eteenpäin.
Jälkeenpäin on kyllä hiukan harmittanut.



Ja sitten tämä viidenkymmenen sentin (0,50 euroa) villakangastakki. Tykkään takin mallista. 
Mutta on enempi välikausitakki, ja tulee aika vähän lopulta käytettyä.
Tästä lyhensin joskus vähän hihojakin, yhden nappirivin verran. 
Niissä oli kolmen napin rivistö hihansuussa alunperin.




Nytpä saisi alkaa käyttää tuota mustaa, ohutta villakagastakkia, sillä pian on jo kesäisempien takkien aika:)  Niitäkin saisi alkaa jo kaivella varastosta  esiin.



maanantai 30. maaliskuuta 2020

Napilla pysyy! - sekä vintagenappeja.

Tein talvella raidalliset rannekkeet. Ne päätyivät kunnolla käyttöön vasta muutamia päiviä sitten, kun minulla oli yllä pusero, jossa oli vajaamittaiset hihat. Ensin käytin sellaista puseroa, jossa oli tampit hihansuissa. No, keksin kokeilla rannekkeiden kiinnittämistä tampin nappeihin. Toimi hyvin. Sitten tuumin, että tätähän voisi soveltaa muihinkin vajaamittaisiin hihoihin. Niinpä ompelin yhteen puseroistani vartavasten napit hihoihin tätä tarkoitusta varten. Hyvin toimi siinäkin:) Nyt tulee rannekkeita käytettyä, kun tietää jo valmiiksi, etteivät ne valu alas ja jätä sijaa kylmälle.


Sain joskus kauan sitten siskolta tuollaisia vintagenappilistoja:) Oikeanpuoleisen ostin itse taannoin ja siitä laitoin tuohon lilaan paitaan napit hihoihin. Muutoinkin on siitä listasta käytetty, samoin kuin muistakin.

Vintagenappeja. Neljä ensimmäistä: Sandberg-Tuote, viimeisessä ei tekstejä.



Nämä neljä nappilistaa Sandberg-Tuote.




maanantai 14. marraskuuta 2016

Ensimmäinen hameeni

Tämä oli minulle sopiva yli 50 vuotta sitten... Eka hameeni kuulemma:) Materiaali on jotain keinokuitua ja kankaan pinta sellainen nukkamainen; nurjalta puolelta sileä. Väri on persikkainen ja paikoin jo haalistunut; varsinkin kauluksesta. Lieneeköhän nurjalla puolella se lähinnä alkuperäistä oleva väri. Nuo hieman pampulamaiset koristenauhat ovat minusta kivat.





Mekossa on joku pieni lappunen sivusaumassa, josta ei oikein kunnolla saa selvää. Ensin olin lukevinani, että siinähän on tietysti nailon, mutta ei se ehkä niin olekaan. Siinä saattaakin lukea Tylon?   Lapun toisella puolella on pyörylä, jonka tulkitsin nollaksi. Kokomerkinnäksi arvelen.


Kuvausta varten otin tämän ison nuken yltä... jolle nuorimmat olivat tämän taannoin pukeneet. He olivat kylläkin laittaneet sen sille väärinpäin, eli napit olivat tulleet eteen, vaikka taaksehan ne kuuluvat. Nykylapsista tuntuukin varmaan aika oudolle vaatteet, joissa olisi napitus takana.


Tästä voit katsoa sellaisen kuvan, jossa hame on minun ylläni: Äidin ja isän sylissä

tiistai 11. lokakuuta 2016

Liekö takki 60-lukua...

Tämän takin löysin muutama päivä sitten Hengitysyhdistyksen ilmaislaatikosta.

Lisäys juttuun 13.10.16:  Otsikon arveluni  meni väärälle vuosikymmenelle. Takki on varmaankin 70-lukua. Asioista paremmin perillä olevat ovat sen minulle kommenteissaan kertoneet. Kiitos Sesse ja Sara:)


Merkit vuorissa olivat tämmöiset.


Ja takin yksityiskohdat tälläiset.


Hihan takaosa ja takakappale ovat samaa kappaletta.

Takin kangas oli tukevamman tuntuista, mihin nykytakeissa olen tottunut. Pesuohje kielsi vesipesun, mutta enhän minä sitä totellut. Pesin sen koneessa villa/käsinpesuohjelmalla ja eikä se siitä kärsinyt. En ole takkia pesun jälkeen edes silittänyt. Vuori ei ole enää yhtä sileä kuin ennen pesua, mutta senkään silitys ei välttämätön ole. Pääliskangas on pesun jälkeen yhtä sileä kuin ennen pesua.


Vaikka onkin syksy, halusin saada tästä takista kuvia jo nyt. Kokonumeroa siinä ei ole ja se on hieman suuri minulle. Hartioista sen varsinkin huomaa ja näkyyhän tuo muutenkin. Kuitenkin väljyydet on sitä luokkaa, että voisin kuvitella käyttäväni tätä.


Rakentelin sitten huvikseni tämmöisen kokonaisuuden. Minulla oli jo valmiiksi ylläni hame, joka kuuluu yhteen 60-luvun kaavalla tekemäni jakun kanssa. Asuun kuuluvaa jakkuakin tähän sovittelin, koska siitä sain sopivasti väriä yläosaankin.

Takki Femitex, kirppiksen ilmaislaatikosta, kengät ja laukku kirppislöytöjä

Tämä  tekemäni sininen asu on ollut blogissa ennenkin:  60-luvun kaavalla yläosa.