lauantai 11. marraskuuta 2017

Punaisen hameen uusi, lyhennetty muoto ja vähän ajatuksia iästä

Tämä hame oli aiemmin aivan nilkkapituinen. Nyt lyhensin sen, koska sitä ei tullut pitkänä käytettyä, kuin ehkä kerran vuodessa. Nyt tästä luultavasti tulee suosikkini, sillä tykkään hameen mallista kovasti. Tämä on talvihame, sillä kangas on paksua.



Talvisaappaat  ovat Janitan ja ostin ne kirpparilta tänä syksynä hintaan 2 euroa. Korkolaput niihin pitäisi kyllä laitattaa uudet, joten tulee hintaa lisää. Saappaat ovat nahkaa. Näissä on vielä se kiva puoli, että näissä ei tarvitse vetoketjujen kanssa pelata, sillä sellaisia ei ole. Varret on jalkaansujautettavan löysät:)




Tämän jutun kuvaajana toiminut, toiseksi nuorin neitokainen, sanoi minulle viimeisimmät kuvat otettuaan: "Sulla on joka kuvassa silmät kiinni". No niin,  tässä yhdessä vain oli, mutta useassa kylläkin  silmät viirullaan, eli melkein kiinni:)




Kun muuten katselin otettuja kuvia kameralta, ajattelin että olenpa vanhentunut kovasti ihan viime vuosina. Pitäisi vetää suupielet tosi paljon korviin, jos haluasi ilmeen olevan vähemmän "maata kohti".  Välillä tekisi mieli jättää päänuppi kuvista pois kokonaan. Mutta, eikö tämä vain ole sitä, ettei ole oikein sinut vanhenemisen kanssa? Vaikka olen monesti pitänyt itseäni vanhempana ikääni, niin ei ole helppo hyväksyä sitä rypistymistä siltikään.

Satuin eilen Yle Areenasta katsomaan ohjelman New Yorkin tyylikuningattarista, eli jotain 60 - 90 vuotiaista naisista, jotka tykkäsivät vaatteista ja pukeutuivat kukin oman makunsa mukaan. Eihän kaikkien tyyli tietenkään ollut minun makuuni, mutta parasta siinä oli se, että he eivät olleet kangistuneet mihinkään toisten mielen mukaan olevaan kaavaan pukeutumisessaan. Heistä useampi koki olevansa taiteilija. Se vaatetuksen miettiminen oli heille taideteoksen rakentamista. Yksikin ajeli polkupyörällä valkoisessa reikäkoristellussa puvussaan ja sanoi, että hän sillä tavoin esittelee asuaan.

Ja tänään sitten näin Yle uutisissa Aira Samulinin ajatuksia pukeutumisesta. Hän on muodin parissa vuosikymmenet toiminut, mutta ei arvostele ihmisiä pukeutumisen perusteella. Siitä nostan hänelle hattua:) Aira itse on jo 90-vuotias (mitä ei kyllä uskoisi!) ja pukeutuu ihan omalla tavallaan.

Joten, yritetään uskaltaa itsekin, ihan oman maun mukaan:)



10 kommenttia:

  1. Kaunis hame ! Kyllä sitä huomaa jokainen itsessään miten vanhenee..itse asiassa varmaan itse huomaa vielä enemmän kuin muut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se varmaan on kuin sanot, että itse siihen kiinnittää enemmän huomiota:)

      Poista
  2. Et sinä kovasti vahalta näytä, sanoisin nuorenmalta kuin olet. Hame on tosi kaunis ja hyvän pituinen. Tykkään itse samasta mallista. :) Kuvista ja iästä vielä, jotkut käsittelevät kuviaan näyttääkseen nuorenmalta ja se on kyllä tuntuu turhalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan nykypuhelimissa on muokkausmahdollisuutta jopa ihan kasvoille tarkoitettua...

      Poista
  3. Et sinä minustakaan näytä vanhalta. Tuo hame on ihana, värikin on niin piristävä. Kiva kun löysit sopivat talvisaappaatkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oman kameran kuvissa se oma ikä usein näkyy enemmän kuin toivoisi...

      Poista
  4. Hei ! tulin kurkkamaa tänne sinun blogiisi. Kiva hame kaunis väri ja näyttää aika
    hyvän malliselta. hyvää viikonloppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon hameen ostin joskus kirpparilta ja se oli tosiaan aivan pitkä silloin. Hame on tehty neljästä samankokoisesta kaistaleesta ja mielestäni se on hyvä malli. Toivonkin löytäväni kangasta, että voisin tehdä samalla mallilla hameen itsekin. Hyvää viikonloppua sinulle myös:)

      Poista
  5. Sinulle kyllä sopii tuo punainen tosi hyvin! Kaikessa yksinkertaisuudessaan todella nätti asu ja tuo hameen mitta on paras kaikista omasta mielestäni :D

    Tuosta vanhenemisesta ja suupielten alaspäin kääntymisestä... Minä olen ihan nuoresta asti taistellut suupielten alaspäin kääntymistä vastaan. Kasvojeni rento perusilme on juuri sellainen, suupielet aina alaspäin. Näytän kasvot rentona vähän kiukkuiselta ja jos haluan että näytän valokuvissa hymyilevältä niin silloin pitää oikein todella paljon käyttää kasvojen lihaksia että suupielet nousevat ylöspäin. Olen peilin edessä opetellut hymyilemään niin että tunnistan mille naama tuntuu silloin kun on riittävä hymy kasvoilla. Olen myös opetellut hymyilemään niin että tulee hymykuoppa. Mun naama on vaan aina ollut tällainen, ihan nuoresta asti. Joten oletettavaa on että kuvissa hymyileminen tulee vanhemmiten aina vain hankalammaksi. Itselläni ilmettä vetää alaspäin lisäksi raskaat silmäluomet ja ns. bulldog-leuka, suvun perintöä molemmat. Eli leukaperiin muodostuvat rasvapahkurat jotka saavat leuan näyttämään bulldog-maiselta ja vanhentavat kasvoja. Ovat alkaneet erottua voimakkaammin parin viimevuoden aikana.
    Mutta blogia varten yritän ottaa kuvat sellaisissa asennoissa että bulldog-leuka ei näy ja väännän suupielet hymyyn väkisin, muutoinhan en sitten kamalasti jaksa välittää että näytänkö vanhalle vai en. Kyllä sen nyt jokainen näkee etten minä mikään teini-tyttö enää ole :D ikä saa näkyäkin.

    Tuli mieleeni, oletko selannut blogia nimeltä Advanced style? Jos et niin suosittelen. Siellä valokuvaaja Ari Cohen postailee kuvia eläkeikäisistä herroista ja rouvista joilla on persoonallinen tyyli. Ihania persoonallisia, värikkäitä ja tyylikkäitä ihmisiä. Ihailen heitä kaikkia.
    Tässä linkki: http://www.advanced.style/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi:) Tykkään tuosta punaisesta hameesta tosi paljon nyt. Se oli joulun aikana ylläni ja samoin eilenkin. Vielä sillä on mielestäni hieman sellainen "paremman hameen" leima, joten vähän arastelen käyttää arkisissa touhuissani sitä sen vuoksi, etten sotke pilalle millään sörsselillä. Mutta kun se tulee itselleni nyt enemmän käytössä tutuksi, luulen sen sitä myöten muuttuvan enemmän yhdeksi arjen lempihameistani. Malli on hyvä. Harmittelen nyt vähän sitä, että laitoin pois yhden sinisen kankaan, josta olisin saanut samalla mallilla hyvin samanoloisen hameen vain toisen värisenä. Se oli kumminkin lojunut pöydälläni mielestäni riittävän pitkään tekemättömänä...

      Ja mitä tulee tuohon ikäasiaan, välillä olen mielessäni tuuminut, että tämä blogitouhu olisi pitänyt olla silloin kun oli nuori... Mutta kun nyt ollaan, mitä ollaan, niin pitää vain opetella minunkin sitä hymyä, vaikka vaikeaa se tuntuu olevan, kun toinen vielä kameralla sihtaa.

      Joskus vilkaisinkin tuota mainitsemaasi blogia, ja siellä kyllä on hyvin monenlaista pukeutujaa. Kyseinen bloginpitäjä se taisikin olla juuri mukana siinä ohjelmassakin, jota tyylikuningattarista olin katsellut.

      Poista