Vaaleanpunainen pipo - ja mistä innostus tuli sen tekoon

Alunperin tämä oli kai kauluri. Ostin sen joskus Citymarketin alesta, ihan sillä meiningillä, että siitä jotain tekisin. Tästä oli käytetty jo vuoria tyttären pipon vuoriksi. Ja nyt joku päivä sitten olisin kaivannut ulkovaateetukseeni pipoa, jossa olisi ollut vaaleanpunaista ja ruskeaa - kuin  tyttären pipossa oli. Löysinpä sitten laatikostani neulepalan pipon tekoon.

Siinä oli ommeltava pitkä sivu sekä toisen reunan käänne. Toisen pää ei kaivannut mitään ompelua, sillä siinä oli valmis reuna muuten, mutta sidoin sen pitsinauhalla suppuun. Eilen valmistunut pipo on ollut jo käytössäkin:)

Minulla oli yllä tällainen vaatetus joku päivä sitten ulkoillessa, ja piirsin sitten kuvan. Tästähän se pipontekoajatus lähti.

Olin lainannut tyttären vaaleanpunaiset kumpparit, koska omat harmaat tuntui tylsiltä vetäistä ylle. Minulla oli silloin, piirretystä kuvasta poiketen, päässä se äskettäin tehty ruskearaitainen myssy, mutta se ei mielestäni sopinut asuun. Niinpä sitten ajattelin, että tyttären pipo olisi ollut sopivampi siihen. No, onneksi löysin laatikostani sen neulepalan, josta sain oman pipon. Olen sitä jo käyttänytkin; tänäänkin oli kauppareissulla ja olen siihen suht tyytyväinen... Mutta ei sekään ihan täysin toiveita täyttänyt, väriero on edelleen takilla ja pipolla. Ja piposta puuttuu ruskea tupsu:)  Mutta kyllä tuota käytettyä tulee.

Takki on sama kuin tässä jutussa viisi vuotta sitten: Potkukelkkoja ja -kelkkailijoita.

Hameen näkee tästä: Jotain menneiden vuosikymmenten tyyliin.