Keltainen neuletunika

Ostin joskus paikalliselta kirpparilta pitkävartiset, keltaiset villasukat, joissa on varressa kuvioneulosta ja neuletakin. Eivät ne samassa pöydässä olleet tarjolla, mutta vaikuttivat sopivan yhteen. Hinnat olivat muistaakseni jotain 5 - 6 euroa kummassakin. Sukat olivat käyttämättömät mielestäni. Neuletakki osoittautui minulle sitten turhan suureksi. Väljyys olisi kyllä mukavasti vyöllä hoitunut, mutta pitkät hihat olivat ongelma. Neuleessa käärityt hihat eivät ole kovin mukavat. Hihojen lyhentäminen oli tässä tavallista vaikeampi tapaus, koska ne olivat raglanhihat. Harmi etten tullut ottaneeksi silloin takista kuvaa, sillä siinä oli ihan kivannäköinen pystyraitainen pitsineulos.

Lopulta päädyin erikoiseen vaihtoehtoon hiukan pitkin hampain eli purkamaan takin langaksi Olikohan mulla lankapula silloin... No siinä oli tietysti aika työ. Sellainen purettu lanka on sitten kiharaista, jollei sille mitään tee. Ja minä en tehnyt.

Sitä mentiin  oikein ulos hytisemään kuvausta varten. Saappaanvarsista pilkistää ne jutussa mainitut sukatkin. Farkkuhame on vanha suosikkini. Kelkka on lapsuudenkodistani, mutta maali ei ole alkuperäinen.

Rupesin värkkäämään jotain neuletta  aloittamalla resorin, jonka ajattelin ensin vyötärölle. En muista mitä ajattelin ensin siitä tehdä. Sitten muutin suunnitelmaa ja resori muuttuikin hihansuuksi. Olin  nimittäin aiemmin tehnyt Novitan ohjeella yhden lilan tunikan, jossa yläosa neulottiin poikittain hihansuusta hihansuuhun. Tein tässäkin niin, että neuloin lyhyen hihan ja jatkoin siitä niin, että vaatteen yläsosa on siis vain yhdestä kappaleesta poikittain neulottu ja neliönmuotoinen päänaukko siinä keskellä. Varsinaista ohjetta ei nyt ollut. Aina  välillä mallailin sitä päälle. Kun yläosa oli valmis, loin silmukat siihen  reunaan, joka nyt oli vyötäröllä.  En erityisemmin tykkää luoda mihinkään jo neulottuun reunaan silmukoita, koska ne jäävät minulla yleensä reikäisiksi. Niin kävi nytkin, mutta ompelemalla voi asiaa auttaa:) Tein vyötärölle leveähkön resorin ja sen jälkeen aloin lisäillä silmukoita runsaasti. Ja taas piti aina välillä kokeilla. Tavoitteena oli ettei tästä tule mitään kapeahelmaista "makkarankuorta" ja siinä kyllä onnistuin. Helmasta tuli loppujen lopuksi  turhankin leveä. Helman alaosaan tein muutaman sentin  ainaoikeinneuletta, ettei helma rupeaisi kääntyilemään ylöspäin.

Neuleen pinta oli tietenkin epätasainen, johtuen kiharaisesta purkulangasta. Kun sitten aikanaan neule joutui pesuun, se silottui hieman. Siitä minulla ei ollut tietoa, mitä lanka oikein oli.  Pestessä tämä ainakin kutistui, joten voi olla villaa siinä. Tuossa kuvassa neule on alkuperäisissä mitoissaan, mutta käypäinen se on nytkin. Tämä neule valmistui siis joskus menneenä talvena.