Pusero on sama, joka minulla oli taannoin rantakuvissa. Yleensä olen aina käyttänyt tämän hameen kanssa valkoista puseroa, mutta olikin vaihteeksi kiva yhdistää siihen mustaa. Ja siihen yhdistelmään kun löytyi kotoa sopivat, mukavat kengätkin:)
Kuvat on otettu Pomarkun hautausmaalla. Minä tykkäsin nuorena käydä istuskelemassa sankarihautojen ääressä olevalla penkillä. Ja pidin siitä yhä. Siinä oli hyvä olla omine ajatuksineen silloin aikanaan ja niin nytkin. Otin nyt oikein vihon ja kynän mukaani, jotta sain vähän päässäni pyöriviä ajatuksia laittaa paperille. Entisessä kotikunnassa käyminen on aina vähän ristiriitainen kokemus.
Nämä kuvat tytär otti sitten eräällä iltakävelyllä. Käyskenneltiin siellä "illan viileydessä":)
Kivan näköinen asu! Vanhoista kotipaikoista tulee niin paljn muistoja...
VastaaPoista:) Niin tulee ja usein semmoinen haikeus samalla.
PoistaKivan kesäinen hame. Ja kauniin kesäiset kuvat muutenkin.
VastaaPoista:) Tuo hautausmaa oli minulle sellainen mieluinen paikka ja olisi sitä nytkin. Puisto ja kirkot on aivan keskellä kylää ja niiden ympärillä olevia teitä jatkuvasti kuljettiin. Asuttiinkin kirkon naapurissa vuosikausia.
PoistaIhanat kuvat:) Ja kiva hame! Pomarkun kirkot ja hautausmaa ovat kyllä kauniita. T: Villasukkavihulainen
VastaaPoistaSellainen helppo pidettävä tuo hame:) Kyllä noiden kirkkojen ympärillä ihan mielikseen kävelee. Ja tuossa vanhassa kirkossa on kesäiltaisin hartaustilaisuuksia. On kiva tietää, että niitä yhäkin on. Tykkäsin nuorena käydä niissä ja olisi nytkin varmaan käynyt, mutta kun ei oltu siellä enää torstaina.
PoistaKaunis kokonaisuus ja hame sopii oikei hyvin sinulle. Minä tykkään käydä kotikunnassani ja aina on pienoinen kaipaus sinne. Lapseni pitävät siellä käymisestä myös ja varsinkin ihmisistä ja heidän tavoistaan. Lapseni hämmästelevät sittä kohteliaisuutta, ystävällistä ja tuttavallista juttelutapaa mikä kuntalaisilla on. Samaten pyyteetön auttamisen halu on vielä siellä jokapäiväistä elämää. Olen ylpeä sukujuuristani. :)
VastaaPoista:) Minä olin lapsena kateellinen, kun ei minulla ollut siellä sukulaisia. Täällä kaukana ollessa kaipailee välillä Pomarkkuun ja sitten kun on siellä, tuntee itsensä vähän muukalaiseksi.
PoistaAloin oikein miettiin ja mulla on siellä enään kaksi pikkuserkkua. Enkä lapsuudessa ollut tätien ja serkkujen kanssa missään tekemisissä. Eiväthän he edes vastanneet päivää kun tiellä vastaan tuli. Nykyään kyllä meillä on paljonki juttua ja kylässä käyntejä. Muut kuntalaiset ovat aina tuntuneet läheisiltä ja ovat sitä yhä. :)
VastaaPoistaOn se jännä, että se onkin ollut niin. Kovin vähiin on sinunkin sukulaiset siellä nyt käyneet.
PoistaKiinnostuin itsekin ja otin sukukirjan avukseni. Isoäitini kuoli 1975, Täti 1979, pikkuserkku 1970 ja pois muutti kaksi serkkua 1980 ja 1981,kaksi pikkuserkkua 1977 ja 1979. Kun itse
VastaaPoistamuutin 1996 jäi vanhenmat, täti, yksi serkku ja 4 pikkuserkkua. Lähisukuni on ollut lopulta pikkuinen.
Sukukirjat on kyllä mainioita, kun niistä voi tarkistaa yhtä sun toista asiaa. Meillä on isännän suvusta kirja myös:)
Poista