Ostin sitten lasten paidan...

Olin tätä Tokmannissa jo aiemmin ihaillut ja tuuminut, että tykkäisiköhän tytöt. En uskaltanut heille arviosta ostaa, kun ei aina tiedä mikä miellyttää. No, muutama päivä sitten oli tytötkin mukana ja saivat sanoa mielipiteensä. Vanhempi (siis kahdesta nuoremmasta) oli vähän empiväinen, vaikka ei suorastaan moittinutkaan. Nuorempi innostui sen verran, että halusi kokeilla, mutta pusero oli liian iso. Ja ei hän olisi mallistakaan sitten tykännyt. Mutta minä tykkäsin farkkujen kanssa. Ja sopiva kokokin kun minulle löytyi, kun otin kokoa 170. Hinnastakaan ei voi valittaa, sillä se oli vain 5 euroa!

Siellä kaupassa toinen tytöistä oli sitä mieltä, että sopii minulle. Uskoin sen mieluusti ja kivaa vaihtelua tämä mielestäni onkin niihin tavanomaisiin paitoihini.

Tässä se toinen ilmaispisteen mekko

Tämä on luultavasti samalta ihmiseltä peräisin kuin se arvontajutussani ollut mekkokin. Koko on suunnilleen sama, alin nappi puuttuu  ja napitushalkiota ommeltu kiinni samalla tavoin.  Mekon mallikin on melkein sama. Vain rinnustan poikkileikkaus ja hihakäänteet puuttuvat tästä. Tässä ei ollut mitään kokomerkintöjä eikä muitakaan lappuja. Materiaali on liukasta, hiukan kiiltävää polyesterneulosta.

Tykkäisin tästä, mutta isohan tämäkin minulle yläosasta on. Vielä en ole päättänyt, mitä tämän kanssa teen.

Blogiarvonta suoritettu

Arvonnat on  suoritettu ja korvikset voitti MARJUSKA. Mekon puolestaan voitti SALLI M. 

Voittajille on lähtenyt voitosta  tieto sähköpostitse.

ONNEA VOITTAJILLE!

Korvisten arvontaan osallistui 5 henkilöä ja mekkoarvontaan 3.

KIITOKSET KAIKILLE OSALLISTUJILLE!

Ja muuten juttua kommentoineille:)  

Blogiarvonta: vintagekorvikset ja mekko

Nyt ensimmäistä kertaa saan aikaiseksi blogiarvonnan järjestämisen. Nämä korvakorut näin eilen  Lieksan Löytöpuodissa ja jätinkin ne sinne, koska en itse korviksia käytä. Ne jäivät silti pyörimään mielessäni ja pitihän ne hakea sieltä sitten. Keksin hyvän syyn ostaa ne, kun päätin vihdoin järjestää arvonnan. Luulisin korvakorujen olevan 60-lukua tai vanhemmatkin. Päätelmäni perustan siihen, että äitini senaikaisissa korvakoruissa oli juuri tuollainen ruuvikiinnitys. Ja niitähän sitten lapsena oli mukava ruuvailla korviin ja toivoa itsekin omistavansa sellaiset.  Eli jos nyt sinä sattuisit haluamaan nämä, niin osallistu ihmeessä arvontaan.

Toinen arvontakohde on beige Salonnen mekko kokoa 40. Mekko on meleerattu beige väriltään ja siinä on myös keltaisia hippuja (näkyy ylläolevassa kuvassa).  Materiaaali on joustavaa polyesteriä. Pesulämpötila  40 asteessa. Mekon mitat:  leveys olalta olalle n. 39 cm, kainalosta kainaloon n. 50 cm, vyötärönkohdan leveys n. 45 ja mekon pituus n. 99 cm.

Mekossa on ollut alunperin viisi nappia. Nyt niistä puuttuu alin, eli nappeja on neljä. Alin napinreikä on ommeltu umpeen ja samoin napitushalkiota alimpaan napinreikään asti. Kaulukseen on lisätty jälkikäteen neppari. Rinnustassa on poikkileikkaus ja mekon hihansuissa käänteet.

Mekon helmaosa on seitsemästä kaistaleesta koostuva, joista neljä on edessä ja kolme takana. Helmaan on ommeltu käsin vinokaitale ja se näkyy allaolevassa kuvassa.

Löysin tämän mekon myös  eilen. Se oli Lieksan Hengitysyhdistyksen kirpparilla ilmaislaatikossa! Mekon olisin varmasti pitänyt itse, mutta se on minulle liian suuri. Siellä samaisessa ilmaislaatikossa oli myös toinen suunnilleen samaa kokoa oleva mekko, jonka otin. Luulen molempien mekkojen olevan samalta käyttäjältä, sillä mallikin oli melkein sama ja toisestakin oli alin nappi poissa ja ommeltu halkio samalla tavoin. Siitä toisesta kenties myöhemmin lisää.

Osallistuminen arvontaan tapahtuu jättämällä joku "nimmari" ja yhteystieto kommenttiosastolle. Laita tieto myös osallistutko sekä korviksien, että mekon arvontaan.  Arvonta-aika päättyy perjantaina 8.4.2016  klo 21.00.

Sen viikonlopun aikana sitten olisi tarkoitus arpoa voittajat ja toivon saavani kiikutettua lähetykset postiin viikonloppua seuraavana maanantaina (mikäli olen saanut osoitteet ja kuinka meillä nyt asiointipäivät sattuu sillä viikolla olemaan).

 Osallistumishalukkuutta 

ja

 Onnea arvontaan!

Kirjottu villajakku

Käydessämme viime kesänä Kolilla, poikkesimme menomatkallamme myös Kolinportissa. Siellä näin ihania kirjottuja villajakkuja, joista jäi mieleeni toive omistaa sellainen. Olen ostanut parikin villajakkua ajatuksella kirjoa itse niihin jotain. Toinen oli ruskea, mutta tyyliltään sellainen, että päätinkin jättää sen kirjomatta. Sitten ostin viininpunaisen jakun, joka osoittautui kotona hiukan liian suureksi. Heitin sen koneeseen tarkoituksella, että se saisikin vähän kutistua. Kyllähän se kutistuikin... Nukelle sopivaksi. Ja nyt sitten löysin ihan Lieksasta kirppikseltä valmiiksi kirjotun jakun! On kuin olisin saanut lahjan, jota en uskaltanut edes toivoa saavani: Vrikke-jakku, 100 % villaa, hinta 10 e.

Tähän sopi värinsä puolesta pariksi jo aiemminkin toisessa blogissani ollut vihreä hame. Alkaa olla vähän keväinen aika jo näille, mutta onpahan  pakkasta kumminkin nyt. Joskus on hyötyä pakkasestakin. Muuten olisi voinut jäädä tämän esittely ensi syksyyn:)

70-luvun tyylinen mekko

Tämän mekon sopivin käyttöaika alkaa olla käsillä, kun rupeaa tarkenemaan lyhyemmilläkin hihoilla.

Löysin tämän kirpparin ilmaislaatikosta viime kesänä ja siitä oli juttua tässä. Tämä on jonkun itse tekemä. Helma ja hihansuut on ommeltu käsin ja muuten saumat loivalla siksakilla. Kaulukseen on ommeltu yksi neppari, jotta sen saa enemmänkin kiinni, mutta minä pidän siitä näin. Edustassa on kiva leikkaus rypytyksineen tilaa antamassa.

Kangas on joustavaa, sileää, ohuenpuoleista tekokuitua. Crimpleneä tai ei, mutta kuvittelisin tämän olevan 70-luvulta kankaan materiaalin, värien ja mekon mallinkin vuoksi. Mekon helma on hiukan levenevä ja helmaosa on neljästä kaistaleesta koostuva. Mekko on sellainen mukavasti päällesujautettava, sillä siinä ei ole vetoketjua. Samasta kankaasta on irtonainen vyö.

Ja tekokuitua kun oli, tarttui heti sukkahousuihin kiinni.  Ja tietenkään en löytänyt juuri sitä sopivinta alushametta nyt. No, pidempi versio sai olla kuvaushetken aikana avuksi. Tosin siihenkin hieman pyrki tarttumaan, mutta auttoi se vähän.


Tämä voisi olla sellainen kotirouvan kukkienkasteluasu... Äiti osti minulle aikanaan tuollaisen kuvassa näkyvän kastelukannun. Tämä ei ole se sama kuitenkaan, vaan kirppikseltä hankittu. Sen äidin ostaman jätin kotoa muuttaessani hänen käyttöönsä. Ja siellä se on vieläkin.

Jos meillä saisi kunnollisia kuvia sisällä, olisin  otattanut asukuvat tämä kastelukannu kädessä. Ulkona se kuitenkin olisi näyttänyt hölmöltä:) Tosin isäntä keksi sitten jälkeenpäin, että olisin voinut laittaa autoon vettä tuulilasia varten. Siihenhän tätä kannua kukkien kastelun lisäksi myös käytetään.

Pikaliivi farkkuleggareista

Kaipasin jotain mustaa lämmikettä hartioille, nimenomaan tämän mustan hameen pariksi. Kun ei muuta sopivaa löytynyt, niin lumppulaatikosta löytyi sopivaa materiaalia.

Farkkuleggareista puntit poikki ja vähän saumojen leikkelyä auki ja sitten ompelukoneen ääreen. Takana piti vähän muotoilla saumaa suoraksi,  ettei jäänyt pussia keskelle selkää. Käänsin mukavasti kiiltelevän nurjan puolen esiin pääntiellä ja kädenteissä.

Ompelut tein tänään, mutta leikkelyhommat jo aiemmin. Silloin en voinut ruveta ompeluhommiin, koska käsi ei ollut kunnossa.

Ihanhan tästä tarkoitukseensa sopiva tuli.

Alppityyliä 90-luvun kaavalla

Jostain kirpparilta tuli vuosia sitten Burda-lehti, joka jäi ihan syystäkin makoilemaan meille. Kyseessä oli Burda 3/1997. Siinä oli sellaisena minua "ainakiinnostavana" alppityylisiä vaatteita peräti neljä aukeamaa. Naisten vaatteiden lisäksi, vaatteita oli myös miehille ja lapsille. Minua kiinnosti eniten aukeama, jossa oli kaksi mekkoa. Tässä minun versioni (ompeluyritys 3),  jossa yhdistelin kahdesta mallista minua miellyttävämmät osat. Siis voi tulkita myös: "vähemmän vaivan" osat.

Kaikki kankaat on jonkunsortin jämää. Liivimäinen osa on samaa silityskangasta, josta jo aiemmin tein puolihameen. Hihojen kankaat kirpparilta. Lienevät jotain verhokangasta. Sain  minulla olevasta tehdastekoisesta alppityylin puvusta idean, että tuontapainen kangas sopisi hihoihin. Helmakankaan ostin jonain kesänä Kankaanpäästä kirpparilta. Se vain uinui kaapissa ja kun näytti, ettei siitä mitään isompaa koskaan tule, niin tein siitä tyynyn. Ja sitten kun tarvitsin kangasta tähän mekkoon, niin eihän sitä enää ollut tarpeeksi.



Kyllä oli kesällä ompeluinto kova, koska rupesin kokoilemaan helmaa paloista. (Löysin taannoin tämän mekon varastosta puolivalmiina = ompeluyritys 2). Nyt en olisi enää moiseen silppuhommaan ruvennut, mutta oli ihan mukava puolivalmiista ruveta jatkaamaan hommaa. Tässä oli sitten jäljellä hihojen kiinnitys, vetoketjun laitto ja helma. Helma oli vaikea tapaus tasattavaksi, enkä onnistunut siitä korjauksen jälkeenkään kovin hyvin. Mutta saa olla nyt. Edestä helma on lyhyempi ihan kankaan niukkuuden takiakin.

Alunperin (ompeluyritys 1), olisin halunnut tehdä tämän aivan toisenlaisista kankaista. Minulla oli pala kirppikseltä hankitttua tummansinistä, sileää samettia. Vaan eipä ollut tarpeeksi. Totesin, kun yritin käännellä ja väännellä, etteikö siitä kuitenkin saisi... Ja vaikka sen totesin, niin silti leikkelin osat vajaista paloista ja kursin kokoon, vain todetakseni, etteihän se ollut sopiva ollenkaan. Ja sen kanssa olisi helmaksi tullut valkopohjainen, sinikukallinen kangas. No, se kangas käytettiin puseroon ja nyt kun kesällä tätä mekkoa aloittelin, olin harmissani, kun se kangas oli jo käytetty.

Näihin  allaoleviin Burdan mekkomalleihin ihastuin ja tein yläosasta jopa lakanaversion. Se olikin ihan tarpeen.

Alppityyliä Burda 3/1997 

Mikähän tässä vuodenajassa oikein on... Nimittäin  lähes samoihin aikoihin, vuosi sitten, otettiin sen toisen alppityylisen asuni kuvat... Onhan tuo kyllä meillä ennenkin todettu, että sitä toistaa itseään tekemisissään aivan huomaamattaan.

                                              Hyvää ystävänpäivää!
       

Ruusukas sunnuntai crimplene-mekossa

Tämä oli sellainen sunnuntaipäivän piristys. Olin edellisen päivän kuljeksinut asussa, joka oli mustaa, tummaa sinistä ja harmaata. Kaipasin jotain piristävämpää ja löysin varastossa käydessäni tämän jälleeen. Sopii siis talviseenkin käyttöön.

Mekossa on pitkä vetoketju takana. Saan sen kyllä itsekin auki ja kiinni, mutta melkoista käsien vääntelyä ja vetoketjun hivuttamista ylös ja alas se vaatii! Kyllä sivuvetoketju olisi mekoissa paljon kätevämpi. Riippuu tietysti pääntiestäkin, voiko sellaista mekkoon laittaa.  

 

Mekon alla oleva pusero on jostain kirpparilta ja siinä on hihoissa rypytykset myös hihojen sisäsivuilla. Puseron merkki on Wearhouse. Mekossa puolestaan on melkoisen leveät  kaulukset, kuten allaolevasta kuvasta näkyy. 70-luvultahan se ja talvisaappaatkin lienevät. Mekko on tehty peräti yhdeksästä kaistaleesta ja etualan leikkaus keskellä edessä on erikoinen.

                                               Tämmöiset laput löytyy mekon kauluksesta.

                                                     Jalansijat lumihangessa oli vähän huterat...

Kaikki muu, paitsi pusero, oli jo ennenkin ollut blogissa. 100 denierin sukkahousut keskikesällä: Kukkamekko, tämän jutun crimplenemekko: Crimplenemekko ja talvisaappaat pari juttua sitten sekä myös tässä: Harmaavarpusen asu.