Sukkahousuja - niitä hameenkäyttäjä aina tarvitsee

Ja minä ainakin ostan nykyään mieluiten paksuja. Jostain luin kauan sitten, kuinka joku sukkahousujen käyttäjä toimi niin, ja minä tuumin sen olevan hyvä idea. Täällä hiekkaisilla teillä aina tahtoo olla joku hiekanmuru kengässä, ja nämä paksut kestävät paremmin. Ja kun sitten tulee  reikä, niin sen voi ompelemallakin korjata. Ja nämähän on minunlaiselleni vilukissalle muutenkin tarpeen.

Ylhäällä vasemmalla turkoosit, joitten hinta 1 euro.
Keskellä samanmerkkiset kirkkaanpunaiset, normaalihinnalla ostetut 4.95.
 Molemmat löysin kesällä Halpa-Hallista Kankaanpäästä.

Hinnat eivät sitten päätä huimaa. Olin joskus aiemmin keksivinäni hyvän idean ostella kirppiksiltä sukkahousuja, mutta se idea ei minua enää viehätä. Kun sukkahousulaatikosta paljastuukin kotona hieman rikkinäiset, tai sellaiset, jotka eivät pysyneet ylhäällä lainkaan...  Vaikka hienossa laatikossa olivatkin... (Katso tästä linkistä: http://vaaranlaella.blogspot.fi/2015/03/kaunis-sukkahousulaatikko.html#comment-form  Nämä siis lensivät roskiin, mutta tyhjä laatikko taitaa olla vielä tallella). Nyt ostan siis uusia ihan markettien alelaareista. Ylimpänä tuossa kuvassa on 40 denin ja keskellä 60, joita luultavasti myös siniset irralliset ovat. Alimpana oikealla 80 deniä ja pyykkikorissa on yhdet, jotka on jopa 100.

Tästä jutunaiheesta muuten kiitokset Kurvilliselle:) Hänen blogiinsa voit tutustua tästä: http://suoratkurveiksi.blogspot.fi/.  Hän esitti sukkahousuihin liittyvän kysymyksen ja siihen päätin vastata näin. Onkin ollut vähän alavirettä tässä, jopa niin, etten aikonut bloggeria tänään edes avatakaan. Onneksi avasin:)

Näillä mentiin tämä viikko

Tämän ruskean villajakun ostin kesällä Pomarkusta kirppikseltä. Se oli minulle liian suurta kokoa numeronsa perusteella (42) ja arvelinkin silloin, etten itse sitä käytä. Otin sen sillä tarkoituksella, että voisin kirjoa siihen jotain, sillä olin nähnyt Kolin reissulla upeasti kirjottuja villajakkuja. Ne näkemäni jakut olivat luullakseni merkkiä Vrikke. No, en sitten ruvennutkaan niihin kirjontapuuhiin, sillä tässä jakussa on muunlaisia yksityiskohtia enkä keksinyt mitään sopivaa kirjottavaa tähän. Sen sijaan käänsin hihat lyhyemmäksi ja otin jakun itselleni käyttöön. Tämä korkea kaulus häiritsi minua ensin, mutta nyt olen tottunut ja mieltynytkin siihen. Eipä tarvi mitäään kaulaliinoja. Jakun alla on kylminä aamuina ollut vielä villapaita. Tässä mennään vaihteeksi muualla kuin kotimetsässä.

Vielä on tarjennut hameella. Ei tosin millään ihan ohuella varustuksella, vaan vakosamettihameella, joka on blogissakin joskus ollut.

Laukun toi serkkuni minulle joskus täällä käydessään. Se juuri sopiva, jos ei tarvitse muuta ottaa mukaan kuin lompsa ja kännykkä:) Ja tässä kuvassa on ilmeet tuommoiset, koska olin juuri tuolla laukulla huitonut ympärillä härrääviä pörriäisiä.  Jos nyt joku ihmettelee, miksi kanniskelen tuommoista laukkua metsässä, tai kuljeskelen siellä pikkukengissä,  niin tämä oli yllätyspoikkeama metsään. Siitä ehkä toisessa blogissa jossain vaiheessa.  Tyttären takki on Joensuusta kirppikseltä joskus ostettu.

Useimmiten  minulla on ollut tällä viikolla jaloissa tosiaan kengät, mallia "isukin aamutossut".  Eivät ole kauniit, mutta soveltuvat monenlaiseen maastoon...

Crimplenemekko ja vastaus blogihaasteeseen

Ja tässä eilinen kirppislöytöni. Se on kotimainen Soilituote, kokoa D 38. Ostin sovittamatta ja sopiva oli. Kengät kesällä löydetyt. Näistä joskus varmaan paremmin. Nyt on sunnuntai-aamu ja klo oli vähän päälle 8,  kun äsken käytiin pikaisesti ottamassa kuvat hienoisessa vesisateessa...

 

Sain  Vaateviidakko-blogista haasteen kertoa blogini tarinan. Siinä on tarkoitus kertoa kuinka blogi sai alkunsa ja jatkosta sen jälkeen.

Tämä blogi on ollut olemassa noin vuoden. Minulla oli jo siinä vaiheessa toinen blogi, mutta halusin vaatteille ihan oman blogin, etten tukehduta toista blogia pelkillä vaate-esittelyillä. Ja yksi tärkeä seikka oli halu saada jakaa kivoja kirppislöytöjäni muidenkin kuin kotiväen kanssa:) Pidän vaatteiden kanssa touhuamisesta. Tarkemmin sanottuna minusta on kiva miettiä, mitkä vaatteet sopisivat yhteen. Nämä vaatejutut on minulla yleensä vain hameista ja mekoista. Ja  sitten vielä niin, että ne ovat melko usein  jotain menneitten vuosikymmenten kuteita. Ja kirppiksiltä hankittuja. Mistä se  innostus näihin vanhoihin  (ehkä monen mielestä kummallisiinkin) vaatteisiin sitten sai  alkunsa?  En muista, mutta olen seuraillut kyllä blogeja Evil Dressmaker ja Hopeapeili, joissa vintagevaatteet ovat oleellinen osa blogia:)

Kuinka tämä blogi sitten on kehittynyt? Jaa-a... Onko se kehittynyt... Taitaapa olla lapsenasteella vielä.

Blogin tulevaisuuden kuvittelen suunnilleen samanlaiseksi kuin tähänkin asti. En ole menossa mukaan niihin moniin näkyvyyttä lisääviin juttuihin, joita nyt olisi tarjolla. Blogipolku sentään on otettu käyttöön:)

Haluaisin haastaa mukaan seuraavat blogit:

Kotipoluilta
60luvunnahkahousut
Ilo elää
VillaNanna

Ohjeet: (kopsasin tämän ohjeosan Vaateviidakosta, kun en viitsinyt niitä itse uudestaan kirjoittaa.  Kiitos sinne!)
1. Haaste on avoin kaikille bloggareille. Saat osallistua vasta kun saat haasteen (ja niitähän saa toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagrammissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä.      

50 sentin takki

Kesä se onkin paras aika ostaa lämpimämpää takkia... Ainakin hinnan puolesta. Löysin tämän Hm:n villakangastakin Joensuusta kesällä ja hintaa oli vain se 0,50 euroa.

Takissa ei ollut mitään vikaa, väärää oli vain vuodenaika...  Pidän takin mallista kovasti, sillä kauluskin on monin tavoin käytettävä.  Ja takin pituus on riittävä mekoille, joiden helma ulottuu alle polven. Takin hihat olivat minulle liian pitkät ja lyhensin niitä yhden nappirivin verran. Hihansuissa oli siis alunperin 3 nappia ja nyt vain 2.

Onpa yllä olevassa kuvassa rouvalta jäänyt  yksi nappi napittamatta, eli kyllä ne kaikki tallella on...

Nyt alkaakin olla sopivat kelit tämän käyttämiseen. Pari kertaa tämä on jo ollut päällä postilaatikolla käydessä ja roskapussia viedessä.  Meillähän siis ei postilaatikko eikä jätesäiliökään ole ole ihan oven pielessä... Postilaatikko on lähes puolen  kilometrin päässä ja jätesäilö hieman lähempänä.

"Kansallispukuraitainen" mekko

Näinä päivinä ylläni on ollut mekko, jonka tein viime syksynä. Olihan se silloin jo blogissakin (katso tästä). Tämän kanssa näkyy sopivan pariksi tuo taannoin tekemäni sininen pikabolero, joka sekin oli valmistuttuaan blogijutun aiheena (katso tästä).

Kengät ostin joskus kirpparilta ja ne ovat merkkiä Janita. Väriltään ovat hyvin tummanruskeat, melkein mustista käyvät tarpeen vaatiessa. Valitettavasti kengät ovat turhan naftit... mutta kyllä niitä lyhyitä aikoja voi koivissaan pitää.

Syksyn väreissä

Tämä mekko löytyi taannoin kirpparin ilmaislaatikosta. Se on ohutta polyesterikangasta. Merkistä ei ole tietoa, sillä tuotelappu on leikattu pois. Mekossa on pieni pystykaulus solmittavin nauhoin. Lisäksi siinä on hartioilla liehuke. Etuosassa on napitus ja vyötäröllä kuminauha. Mekon edellinen omistaja oli lyhentänyt mekkoa vyötärösaumasta tekemällä laskoksen sisäpuolelle. Annoin sen olla.

Mekko kaipasi piristyksekseen jotain värikästä. Löysin myöhemmin samalta kirppikseltä, samasta ilmaislaatikosta, tuollaisen keltaisen huivin. Arvelin sen sopivan juuri tämän mekon kanssa. Minulla oli  myös  ennestään kauan sitten kirppikseltä ostamani ylipolvensukat, joita ei ole tullut juurikaan käytettyä. Nyt niillekin löytynee käyttöä.

Kengät olen ostanut joskus vuosia sitten Kouvolasta kirppikseltä. Laukun puolestaan sain pari vuotta sitten synttärilahjaksi mieheni sisarelta:)

Sifonkimekko

Ostin tämän sifonkisen  mekon Mikkelistä kirppikseltä pari vuotta sitten, vaikka ei ollut aavistustakaan onko mitään käyttöä tälläiselle.  Hintaa  oli vain pari euroa. Mekossa on takana pitkä solmiamisnauha, jota en kyllä osaa kovin kauniisti solmia.

Tämä mekko ei ole tusinatavaraa. Siinä on kauluskin tehty kaitaleeseen, jonka voi helposti ratkoa irti. Ja mitä ei nykyvaatteista yleensä löydy, on tässä, nimittäin hikilaput kainaloissa. Jotkin nimikirjaimetkin löytyvät pikku lappusesta yhdessä saumassa. Lie jonkin ompelijan tekemä tämä. Vuori vaikutti aika hiostavalta kokeillessa ja vuoritus oli myös hihoissa. Onneksi oli sopivan vilpoisa sää silloin, kun tälle käyttöä vihdoin tuli.

Tänä kesänä vasta mekko oli käytössä ensimmäistä kertaa.  Ensin se odotti korjaamista, sillä helmaosan saumat olivat rispaantuneet. Siinä oli kyllä leveät saumavarat, mutta sifonkia ei oltu huoliteltu. Arvatenkin sen takia, että saumavaroista tuli siten huomaamattomammat. Minulla oli silloin entinen ompelukone siinä kunnossa, että sillä ei voinut ajatellakaan sifongin ompelemista, joten mekko jäi odottelemaan parempia aikoja. Kun sitten sain uuden ompelukoneen, sillä korjaus hoitui. Joku oli jo aiemmin kaventanut joitakin kohtia saumoista,  juuri sen rispaantumisen takia. Minä jatkoin samalla linjalla ja sitten vielä monipistosiksakilla vedin saumat. Korjaus ei ole kovin kaunis, mutta ei se päälle näy ja mekosta tuli toimiva. Onneksi helmassa oli leveyttä sen verran, että korjauksen saattoi tehdä siten.

Kengät ostin tämän kesän Länsi-Suomen reissulta. Paluumatkalla poikkesimme eräällä kirppiksellä Vaajakoskella ja siellä nämä mokkaiset kengät olivat ällistyttävään 1 euron hintaan. Olisin yhdistänyt tähän mekkoon mieluimmin punaiset korkkarini (katso tästä), mutta kun suutari ei suostunut vahvistamaan niistä remmejä,  niin en viitsinyt ottaa riskiä, että ne katkeaisivat. Pitänee kai itse yrittää suutaroida ne kestävämmiksi, sillä poikkimenon alut  niissä jo on. Olivat suutarin mielestä niin ohuet remmit, että ne olisivat kärsineet, jos olisi niitä ommellut... Tai paikkapala olisi painanut... No, mitä hyötyä on kengistä, joita ei voi käyttää?  Pelkät koristeet - mutta minä  haluaisin ne toisinaan jalkaanikin.

Kävimme sillä reissulla, jossa tämä mekko oli käytössä, myös nuorenmiehen ehdotuksesta katsomassa näköalat Tamperelaishotellin yläkerroksesta. Ruma rakennus, mutta huikaisevat näköalat - ja myös kivoja farkkukankaalla päällystettyjä nojatuoleja:)

Lauantain kirppisreissun asu

Tämä oli nyt sellainen kesän ja syksyn liitto... Toisaalta yritän pitää kynsin ja hampain kesästä kiinni ja sitä edustaa valkoinen hameeni. Syksypuolta on oranssi neuletakki. Mieluumminhan sitä kulkisi ilman takkia, ilman sukkia ja ilman laukkua myös.

Neuletakki on jo vanha tuttu, blogissakin jo ollut (katso tästä). Siihen laitoin ylimmäksi "napiksi" tällä kertaa tuollaisen jo vähän kärsineen näköisen korun, jonka aikoja sitten kirppikseltä ostin.

Hameen ostin joskus kesällä kirppikseltä, Joensuusta muistaakseni. Se on "svensk design"  ja vähän tukevampaa sellaista, sillä nuo alimman rimpsun koristenauhat ovat melkoisen jämäkkää nauhaa. Vyörärökappaletta jouduin ylhäältä kaventelemaan. Vaikka siinä oli kiristysnyöri, siinä oli ihan liikaa väljyyttä.










Entäpä laukku sitten. Varsinainen kesäkassi. Sen tein monta vuotta sitten. Olin löytänyt kassin sangat kirppikseltä ja sitten sain jostain kankaita. Niissä oli tuollainen pieni kassikankaaksi sopiva pala. Kassin vuorikangas on hopeanvärinen. En tosiaan välittäisi kassia mukanani roikottaa, mutta johonkin se puhelin piti saada, kun ei taskujakaan ollut. Kengät alkavat olla jo aika rönttöset, mutta oli reissukin ihan arkinen.

Vanha kesämekko

No pääsihän tämäkin päälle tänä kesänä... Olin nimittäin jo vienyt tämän ja muutamia muita kesäisimpiä vaatteita varastoon, koska päättelin, ettei niitä tarvita. Kun ei oltu tarvittu tähänkään asti. Viime viikollahan oli kovinkin syksyisen tuntuista. Vähän kyllä niitä kesäisimpiä varastoon kiikuttaessani mietin, että haetaankohan niitä sieltä kohta... ja niinhän siinä kävikin.

Tänä mekko on tilattu joskus Halensilta. Mekossa on yläosassa rimpsu ja takaosa laskee melkoisen alas. Mekon helma on salsatyylinen, kolmekerroksinen. Alin osa on haalistunut enemmän kuin ylemmät kerrokset. Mekon materiaali on ohutta puuvillaa.

Bolero, tai hihatin tai mikä se nyt lieneekään, löytyi joskus kevättalvella jostain kirpparilta ja hintaa oli jokunen kymmensenttinen. Jo silloin ajattelin tämän nähdessäni, että juuri tämän mekon kanssa se olisi juuri sopiva, ihan värinsäkin puolesta, ja muutenkin. Ja oikeassa olinkin.

Bolero on Vilan ja sen materiaalilappu on leikattu pois, mutta se on samantapaista tunnultaan kuin eräs harmaa neuletakkini (katso tästä), eli hieman karkean tuntuista. Ei kuitenkaan niin paljon, että se haittaisi mitenkään.

Rannekorun virkaa tekevä lankaviritys sai alkunsa  tänä aamuna. Yksi neitokainen oli tehnyt niitä aamulla ajankulukseen useampiakin ja kysyi minulta, ostanko sellaisen. Niissä ei kuitenkaan ollut ihan minulle sopivaa ja tein tilauksen sopivasta väristä ja koosta.

Etsimme langat, jotka sopivat mekon väreihin ja sanoin haluavani sellaisen, jonka saa kahdesti ranteen ympärille. Neito viritteli langat meidän sängyn tolpasta keittiön puolelle asti ja alkoi kiertää. Minä sitten kohta irrottelin langat tolpasta ja rupesin kiertämään toisesta päästä. Kun kierrettä oli tarpeeksi, taitettiin tekele puolta lyhyemmäksi ja taas kierrettiin ja sitten vielä kerran samat jutut. Tekeleestä tuli niin pitkä, että siitä sai kaksikin rannekorua ja se meni ranteeseen kolminkertaisesti. Tämä on siis pituudeltaan n. 60 cm ja alunperin lankojen pituus (siis kolme lankaa; ruskea, lila ja sininen) oli n. 5 metriä kukin! Eli ihan pikkupätkistä se ei synny. Mutta nytpä on väreihin sopiva kevyt koru.

Kukkamekko

Tämä mekko oli minulla päällä, kun taannoin käytiin Bunkkerimuseossa. Siitä käynnistä voi lukea täältä: Bunkkerimuseossa. Vaikka  oli kylmänpuoleinen sää, halusin kuitenkin laitttaa farkkujen sijasta mekon. Ja niinpä laitoin mekon päälle peräti kaksi neuletakkia:) Onhan minulla vaalea polvipituinen takkikin, mutta se ei vain tuntunut yhtä kivalta nyt. Jaloissa kävelyyn hyvin sopivat nahkaläpyskät. Ja kamalan paksut "nailonit". Ostin nämä joskus viime vuonna jostain alesta, enkä sitten talvella ottanutkaan niitä käyttöön. Heinäkuu se onkin sitten tosi sopiva tämmöisten käyttöönottoon... Valkoisen laukun sain joskus äidiltä ja se on minun kesälaukkuni.

Mekon päällä oli pidempi neuletakki, jota olen käyttänyt enemmänkin talvella. Sen alla sitten lyhyt oranssi neuletakki. Molemmat olleet blogeissani ennenkin. Itse mekko on joskus Halensilta muistaakseni tilattu. Se on liukasta, valuvaa polyesteriä. Yleensä suosin mieluummin puuvillamekkoja, mutta tästä tykkään - varsinkin tekemäni muutoksen jälkeen. Siinä oli nimittäin alkuun turhan suuri kaula-aukko. Mietin ns. pääni puhki kuinka sen pienentäisin. Ei tuntunut olevan sopivaa kangastakaan siihen. Kun sitten muutin erään puseron boleroksi, juuri tämän mekon kanssa käytettäväksi muuten, niin siitä sain sopivan värisen kaitaleen ommeltavaksi mekon kaula-aukkoon. Siihen sitten vielä kuminauhan pujotttelin, niin johan alkoi olla sopiva.

Yllä olevassa kuvassa kaularisti, jonka olen saanut nuorena äidiltäni. Hän puolestaan oli saanut sen nuorena tädiltään, joten tuo hopearisti on jo melkoisen vanha. Aika vähän sitä on tullut käytettyä. Nuorena sen ketjukin oli mielestäni liian pitkä, enkä muutenkaan oikein osannut sitä käyttää. Nyt se on silloin tällöin käytössä. Vähän niinkuin merkkinä siitäkin "kenen joukoissa seisot".

Nyt tämä mekko on oikeastaan yksi luottohameeni. On aina sileänä, koska ei rypisty lainkaan. Mutta on tätä pidetty ennenkin. Alla pari kuvaa kolmen vuoden takaa Savonlinnan torilta ja laivarannasta.

Sifonkisessa ruusuhameessa

Tämän asun miettimiseen oli oikein kunnon syykin: sukukokous Joensuussa eilen. Minulla oli perjantaina mielessäni muutama vaihtoehto asuksi ja tämä sifonkihame sisältyi yhteen niistä. Sopivaa yläosaa en vain ollut oikein keksinyt. Sitten tytär esitteli minulle kirpparille aikomiansa vaatteita ja sanoi, että jos niissä on joku minua kiinnostava, niin voin ottaa siitä. Ja näin löytyi hameeseen sopiva yläosa. Ja asukin selvisi samantien.

Hameen sain joskus viime vuonna tädiltä tai serkulta:) Takki on Hm:n ja sen olen ostanut monta vuotta sitten kirppikseltä. Takkia ei sitten reissussa edes tarvittu, kun sattui olemaan tarpeeksi lämmintä ja kuivaa silloin.   Laukun sain äidiltä muutama vuosi sitten. Ja kengät sitten. Tuossa kaikkein ylimmässä kuvassa on ne, jotka laitoin. Takin kanssa ne, jotka aioin...

Niistä kengistä... Olin äskettäin ostanut kirppikseltä nuo valkoiset kengät. Nehän olivat minulla jalassa postimerkkihameen kanssa (katso tästä). Perjantaina laitoin ne kauppareissulle testatakseni niitä oikein kävelykäytössä. Ihan tuntuivat kelvollisilta. Ja sopivat asuun mielestäni oikein hyvin, kun lauantai-aamuna toisten vielä nukkuessa mallailin asukokonaisuuttani peilin edessä. Kun kiikutin kenkiä takaisin eteiseen, huomasin sattumalta, että toisesta kengästähän oli pohja hävinnyt! Sitä ei löytynyt peilin edestä, ei eteisestä, eikä muualtakaan... Ehkä joku on ihmetellyt kaupungilla löytynyttä kengänpohjaa... En kyllä kovin pitkään ole voinut kävellä ilman pohjaa, koska tuossa ei ollut oikeastaa lainkaan likaa. Tuo mikä näkyy tuli tuolta pihalta, kun otettiin silti kuva näittenkin kenkien kanssa.  Kyllähän suutari noihinkin tietysti uuden pohjan saa, mutta täytyy miettiä. Hintaa tulee hommalle varmaan sen verran, että saisi uudet kengät. Toisaalta,  niitä sopivankokoisia uusia ei niin helposti löydy.

Onneksi minulla oli vielä varastossa toiset, pyöreäkärkisemmät, suunnilleen samankorkuiset, matalalla korolla olevat korkokengät. Niitä olen harvakseltaan käyttänyt, koska ne ovat hieman löysähköt. Niitä voi pitää vain paljaissa jaloissa, muuten ne eivät jaloissa pysy. Ne saivat nyt kelvata. Ei tietysti ole oikein hienoa olla paljain kintuin, mutta niin olisin ollut joka tapauksessa. Minähän en hieno olekaan, vain silloin tällöin hienostelemaan pyrkivä metsäntyttö. Ja ihan tavallisissa vaatteissa sinne olisi voinut mennä, mutta kun kerran saa sopivan tilaisuuden korkokengillä kävelyyn...

Romanttinen rimpsumekko

Tämä mekko tuli tehtyä muutama päivä sitten puserosta ja tunikasta.   Yleensä vaatetukseni ei ole näin... miten sen nyt sanoisi, romanttisen rönsyilevä. Kuitenkin tässä on jotain sellaista mistä pidän ja mielestäni tämä sopii erittäin hyvin juuri keskikesään. Ja kukkien keskelle.

Laitoin tämän eilen sitten oikein kauppareissullekin. Eri jalkineitten kanssa tosin. Jo kotona uumoilin, että saatan olla hieman vaivautunut tämä päällä, kuten sitten kävikin. Mitäs kun on tottunut enimmäkseen farkuissa kulkemaan kun kauppareissulle menee. Se on sitä ettei halua erottua liikaa toisista. Puhuimme kotiväen  kanssa tästä ja tuumin, että se vaatii totuttelua, että uskaltaa laittaa jotain muuta päällensä kuin mitä toisten tyyli on. Voisi kai sanoa, ettei tämä ole "katu-uskottava". No, enpä ole sitä muutenkaan:)

Halutessasi voit lukea tarkemman selostuksen mekon tekovaiheesta  (katso tästä ).

Postimerkkihame

Asun kaikki osat ovat kirpparihankintoja. Ostin tämän hameen jokunen vuosi sitten Löytöpuodista ihan kankaan takia. Tarkoitukseni oli tehdä tästä jotain. Kotona sitten kokeilin sitä päälleni ja totesin ihan itselleni sopivaksi. No, eihän sitä raskinnut mihinkään silputa. Ja niin se sitten päätyi vaatekaappini täytteeksi.

Kuvan koppi on kissankoppi. Siitä ja sen käyttäjästä 15 vuoden takaa,
 voit lukea tästä linkistä:Misu. 

,

Hame on kaitaleista tehty. Minkäänlaista lappua en siitä löytänyt. Saumat ovat kuitenkin tehdastekoisen näköiset. Ripustuslenkit siihen on joku käsin ommellut. Vyötäröllä on leveä, vähän hienompi kuminauha. Ja kankaan kuvioissa on postimerkkejä ja -kuoria, leimoja jne. Kangas lienee puuvillaa.

Bolero on sellainen tekemäni pikabolero. Jo parhaat päivänsä nähneen puseron leikkasin edestä halki. Sitten leikkasin helmasta kaitaleen ja sen laitoin kahtia. Ne palat ovat nyt etuosan solmintanauhat. Mitään huolitteluja en tehnyt. Mistä lienenkin aikoinaan tämän boleroidean napannut. Boleron alla valkoinen lyhythihainen t-paita, joka oli nyt ekaa kertaa käytössä.

Kenkiä en ole käyttänyt vielä yhtään tätä aiemmin. Ja tämäkin kerta oli vain tälläinen kuvaustuokio, jolloin varovasti sipsuttelin  hiekkaista pihaa varpaisillani, etsien sopivaa kuvauspaikkaa. Kengät ostin ihan taannoin. Niiden merkki on X-girl ja koko onkin nyt 37, vaikka monesti 36 on liikaa... Oli sitten silmää näköjään arvioida kokoa, koska nämä nähdessäni pidin niitä kovin pienen näköisenä olemaan merkittyä numeroa.

Näissä on reunassa kuminauha. Se ei kuitenkaan ole sellainen kannasta rypytetty, kuten joskus näkee joissakin ballerinoissa. Korko on hyvin matala. Nämä ovat siis mielestäni sellaiset hamekengät. Sirot, mutta mukavat. Ja kaupunkikäyttöiset...